”Tutkijat ja toimittajat tietävät, että rasismi näkyy ja vaikuttaa yhteiskunnassamme, mutta silti he eivät löydä sitä mistään, mitä teemme. Koska emmehän me ole rasisteja”, toteaa Sanna Ryynänen artikkelissaan Puhummeko nyt rasismista? ”Meidän on voitava tunnistaa rasismi sielläkin, missä se tulee inhottavan lähelle itseä.” Artikkeli on julkaistu Media & viestintä -lehdessä 4/2020.
Mihin laajempaan ilmiöön ja keskusteluun artikkelisi liittyy?
Artikkelini liittyy keskusteluun rasismista: Mitä rasismi on? Mitä se ei ole? Miten sen tunnistaa?
Mikä on antisi tähän keskusteluun?
Pyrin selkiyttämään rasismin ilmiökenttää käymällä läpi viisi keskeistä termiä: rasismi, rodullistaminen, ksenofobia, toiseuttaminen ja syrjintä. Kerron, mitä käsitteillä tarkoitetaan, miten ne eroavat toisistaan, mitä asioita ne korostavat – ja mitä ne saattavat hämärtää.
Mikä on artikkelisi keskeinen argumentti?
Usein rasismi pyritään kiertämään jollain muulla termillä kuin rasismi, sillä meidän on vaikea hyväksyä sitä, että yhteiskunnassamme on rasismia. Vaikka kaikki merkit osoittavat rasismin todelliseksi ja mittavaksi ongelmaksi, me emme näe sitä omassa toiminnassamme, emme omissa asenteissamme emmekä esimerkiksi niissä mediasisällöissä, joita tuotamme.
Mitä haluat artikkelillasi sanoa?
Haluan sanoa, että rasismi on hyvin yleistä, sitä on meissä kaikissa, ja hyvin usein olemme itse sille sokeita, sillä meidän ei ole tarvinnut juurikaan kohdata omia rasistisia asenteitamme tai haastaa niitä. Jos haluamme poistaa rasismin yhteiskunnastamme ja esimerkiksi mediateksteistä, meidän on ensin tunnistettava ja tunnustettava rasismi itsessämme. Niin kauan kuin haluamme mieluummin väittää, että rasismia on vain joidenkin ääriryhmien ajattelussa ja toiminnassa, valtaosa rasismista jää näkemättä ja korjaamatta.
Kenen kannattaa lukea artikkelisi?
Tietysti kaikkien. Mutta ennen kaikkea artikkelista on hyötyä niille toimittajille ja tutkijoille, joiden toimialaan kuuluvat entisiin vähemmistöihin, rasismiin, maahanmuuttoon tai populistiseen retoriikkaan liittyvät ilmiöt.
Mikä sai sinut tarttumaan tähän aiheeseen?
Törmäsin 1800–1900-lukujen vaihteen suomalaisiin lehtiteksteihin juutalaisista ja kauhistuin niiden rasistisuutta. Samalla huomasin, että samanlaisia ajatuksia, väitteitä ja uhkakuvia esitetään tämänkin hetken lehtiteksteissä muun muassa muslimeista ja romaneista, vaikka toisen maailmansodan ja juutalaisten kansanmurhan jälkeen vannoimme, että ”emme unohda” ja ”ei koskaan enää”. Emme vieläkään ole käyneet todelliseen tilintekoon oman ajattelumme ja asennoitumisemme suhteen, ja tällä hetkellä seuraukset näkyvät muun muassa Välimerellä ja Meksikon rajalle pystytetyissä häkeissä.
