Sharenting, eli vanhempien lapsistaan jakama sisältö sosiaalisessa mediassa, on ollut viime vuosien kuuma puheenaihe. Saara-Maija Kallion tutkimuksen mukaan lapset pääsevät kuitenkin vain harvoin ääneen aihetta käsittelevissä uutis- ja blogijutuissa. Jutuissa lasten toimijuus on usein heikkoa, ja uutiset kehystetään aikuisnäkökulmasta käsin. Artikkeli Aikuisten neuvottelua lasten näkymisestä on julkaistu Media & viestintä -lehdessä 2/2024.
Mihin laajempaan ilmiöön ja keskusteluun artikkelisi liittyy?
Tämä on väitöskirjani viimeinen artikkeli ja se, kuten koko väitöskirja, käsittelee sharenting-ilmiötä, eli vanhempien tapaa jakaa lapsistaan kuvia ja tietoa sosiaalisen median alustoilla. Ilmiötä on tutkittu Suomessa varsin vähän, toisin kuin kansainvälisesti, minkä vuoksi olen myös halunnut kirjoittaa suomeksi.
Mikä on antisi tähän keskusteluun?
Lähestyn sharenting-ilmiötä sosiologisen lapsuudentutkimuksen näkökulmasta, eli painotan lasten toimijuutta ja osallisuutta yhteiskunnassa ja yritän tuoda esiin, miten kulttuurisesti rakentunutta lapsuus on ja miten sukupolvijärjestys määrittelee lasten elämää. Tämän artikkelin kohdalla olen tutkinut multimodaalisen kriittisen diskurssianalyysin avulla, miten lasten toimijuus rakentuu diskursiivisesti lasten kuvien jakamista käsittelevissä suomalaisissa uutis- ja blogiteksteissä. Lapset määrittelen tässä artikkelissa Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan alle 18-vuotiaiksi henkilöiksi.
Mikä on artikkelisi keskeinen argumentti?
Tämän artikkelin keskeinen argumentti on, että julkinen keskustelu sharenting-ilmiöstä toisintaa itse ilmiötä: aikuiset tuottavat lapsuuden representaatioita digitaalisissa ympäristöissä toisia aikuisia varten ja määrittelevät mistä ja miten keskustellaan. Lasten toimijuus ei ole heikkoa pelkästään tekstin tasolla, vaan lapset pääsevät ilmiötä koskevassa julkisessa keskustelussa ääneen vain hyvin harvoin. Lasten toimijuus ja ei-toimijuus rakentuu teksteissä suhteessa lasten ikään, aikuisten kontrolliin ja toisaalta lapsuuden erityislaatuisuuteen.
Mitä haluat artikkelillasi sanoa?
Sharenting-ilmiö koskee lapsia, mutta heidän toimijuutensa ilmiöstä käytävässä keskustelussa on todella heikkoa. Tutkimusten mukaan lapsiin liittyvät uutiset kehystetäänkin usein aikuisnäkökulmasta käsin. Artikkelin mukaan aikuiset pääsevät määrittelemään, mikä sharenting-ilmiössä on ongelmallista ja miten asioita tulisi ratkaista. Ristiriistaista on, että toisaalta lapsuuden representaatiot ovat myös taloudellisesti arvokkaita aikuisille sekä journalismissa, mainonnassa että sharenting-ilmiössä. Aikuisten tuottamalle suojelupuheelle on syynsä ja paikkansa, mutta se voi myös asettaa lapset toistuvasti uhripositioon. Journalistisissa prosesseissa olisikin tärkeää huomioida millaisia positioita lapsille tarjotaan heitä koskevissa jutuissa (tai tarjotaanko niitä alaikäisille ollenkaan) ja miten lapsista ja lapsuudesta puhutaan.
Kenen kannattaa lukea artikkelisi?
Kaikkien, jotka ovat mediatutkimuksen ja lapsuudentutkimuksen rajapinnasta kiinnostuneita. Toivon myös, että artikkeli tavoittaisi tyypillisen lukijakunnan ohella mediakasvatuksen ammattilaisia, toimittajia, nuoria lukijoita sekä lasten vanhempia.
Mikä sai sinut tarttumaan tähän aiheeseen?
Artikkeli-idea on ollut olemassa jo väitöskirjan varhaisessa tutkimussuunnitelmassa, koska koin, että sharenting-ilmiön vastaanottoa pitäisi tutkia jollain tavalla. Lopullinen näkökulma hioutui sitä mukaa, kun olin itse ollut kommentoimassa aihetta mediassa useampaan otteeseen ja koin, että haastattelut kiersivät kehää ja näkökulmat toistuivat samanlaisina. Suojelupuhe ja moraalipaniikki saivat haastatteluissa aika paljon tilaa, ja samalla asiantuntijoiden ja vanhempien valta keskustelussa alkoi kiinnostaa minua yhä enemmän.
