Suomalainen Helsingin Sanomat ja ruotsalainen Dagens Nyheter suhtautuvat eri tavoin tutkittuun tietoon koronapandemian alkuainoina keväällä 2020, käy ilmi Kaisa Kankaan tutkimuksessa. Siinä missä DN otti kansanvalistajan roolin nojastessaan uutisoinnissaan valtionepidemiologiin, HS alkoi jo keväällä 2020 nostaa esiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseen (THL) kriittisesti suhtautuvia ääniä. Artikkeli Journalismi valistajana ja kyseenalaistajana on julkaistu Media & viestinnän numerossa 2/2024.
Mihin laajempaan ilmiöön ja keskusteluun artikkelisi liittyy?
Tieteellisistä kiistoista uutisoiminen on haastavaa. Yleensä journalistit pystyvät arvioimaan tieteellisten argumenttien uskottavuutta vain epäsuorasti – esimerkiksi pohtimalla, kuinka varteenotettava tutkija argumentin esittäjä on tai pyytämällä lausuntoja usealta eri asiantuntijalta. Tämä on ongelma etenkin silloin, kun käsiteltävä asia koskettaa ihmisten arkea, ja on tehtävä siihen liittyviä poliittisia päätöksiä. Hyvä esimerkki on koronapandemia.
Mikä on antisi tähän keskusteluun?
Artikkelissani Journalismi valistajana ja kyseenalaistajana vertailin sitä, kuinka Helsingin Sanomat (HS) ja ruotsalainen päivälehti Dagens Nyheter (DN) käsittelivät tieteellistä tietoa kirjoittaessaan koronasta keväällä 2020. Suomi ja Ruotsi olivat valinneet erilaiset koronalinjat. Halusin selvittää, vaikuttivatko nämä valinnat lehtien uutisointiin. Tutkin myös sitä, mitkä koronaan liittyvät tieteelliset kysymykset näyttäytyivät lehdissä kiistanalaisina ja kuinka lehdet käsittelivät tieteellisiä kiistoja.
Mikä on artikkelisi keskeinen argumentti?
Terveyskriiseissä journalistit voivat tukea viranomaisia toimimalla kansanvalistajina tai sitten pyrkiä arvioimaan viranomaisten päätöksiä kriittisesti. Roolivalinta vaikuttaa siihen, kuinka journalistit käsittelevät poliittisessa keskustelussa esiin nousevaa tieteellistä tietoa. Kansanvalistaja esittää terveysviranomaisten käsitykset faktoina, kun taas kriittinen “vahtikoira” haastaa viranomaisarviot ja pyrkii tuomaan esiin vaihtoehtoisia näkemyksiä.
DN otti valistajaroolin ja opasti lukijoitaan siinä, mikä oli uskottavaa tiedettä. Yleensä lehti luotti tässä valtionepidemiologi Anders Tegnelliin. Eräässä DN:n analyysissä lukijaa varoiteltiin luottamasta netissä disinformaatiota levittäviin trolleihin ja rinnastettiin Ruotsin kansanterveysvirasto Folkhälsomyndighetenin kritisoijat näihin. Myös HS toimi aluksi kansanvalistajana mutta alkoi jo kevään 2020 aikana nostaa esiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseen (THL) kriittisesti suhtautuvia ääniä.
Mitä haluat artikkelillasi sanoa?
Molemmissa lähestymistavoissa on ongelmansa. Journalistien tehtävä ei ole toimia viranomaisten tiedotusosastona. Toisaalta vaikeus arvioida tieteellisen argumentaation uskottavuutta johtaa siihen, että erilaisia näkökulmia esittelevä journalisti tulee helposti antaneeksi suhteettoman paljon painoarvoa tieteellisesti epäuskottaville väitteille.
Suomen ja Ruotsin erilaiset toimintamallit vaikuttivat koronauutisointiin. Terveysviranomaisiin kohdistuvaan kritiikkiin liittyi usein vaatimuksia tiukemmista koronatoimista ja epidemian tukahduttamisesta. Suomessa oli suljettu yhteiskuntaa laajasti ja merkittävässä asemassa olevat poliitikot saattoivat vaatia tiukempia toimia. Tukahduttamista vaativat kriittiset äänet istuivat tähän ilmapiiriin paremmin kuin ruotsalaiseen kontekstiin, jossa yhteiskuntaa pyrittiin pitämään mahdollisimman paljon auki ja jossa koronapäätökset nähtiin pikemminkin teknisinä kuin poliittisina.
Poliittinen keskustelu vaikutti myös siihen, mitkä tieteelliset kysymykset esitettiin epävarmoina tai kiistanalaisina. Helsingin Sanomat hyväksyi melko nopeasti faktaksi sen, että oireettomatkin levittivät tautia. Dagens Nyheterissä taas esitettiin asiasta erilaisia näkemyksiä. Kysymys liittyi Ruotsissa käytyyn keskusteluun siitä, oliko oireettomien tarpeen pysytellä kotona. Suomessa tästä ei kiistelty, joten oireettomien tartuttavuuskaan ei ollut olennaista.
Mikä sai sinut tarttumaan tähän aiheeseen?
Tartuin tähän aiheeseen, koska minua kiinnostaa tieteen ja politiikan suhde ja se, kuinka media käsittelee tiedettä erityisesti politisoituneissa kysymyksissä. Artikkeli kannattaa lukea, jos on kiinnostunut median, politiikan ja tieteen välisistä suhteista. Suosittelen sitä erityisesti tieteestä – myös tiedesivujen ulkopuolella – kirjoittaville toimittajille.
