Yksi Media & viestintä -lehden numeron 3-4/2017 artikkeleista on Ari Haasion, Anu Ojarannan ja Markku Mattilan kirjoittama ”Valheen lähteillä – Valemedian lähteistö ja sen luotettavuus”.
Mihin laajempaan ilmiöön ja keskusteluun artikkelinne/tutkimuksenne liittyy?
Tutkimus on osa valemediaa ja vihapuhetta käsittelevää keskustelua.
Mikä on antinne tähän keskusteluun – ts. pääpointtinne, uusi havainto, mikä yllätti teidät tms?
Artikkelissamme osoitetaan empiiriseen tutkimukseen perustuen se, kuinka valemedia vääristelee totuutta yhdistämällä faktoja ja olettamuksia sekä suoranaisia valheita luodakseen mielikuvan haluamastaan todellisuudesta, joka tukee valemedian edustamaa maailmankuvaa.
Yksi merkittävä havainto oli se, että MV-lehti rikkoi useissa tapauksissa tekijänoikeuslakia. Aineisto osoittaa myös, että kuvien käytöllä pyrittiin luomaan maahanmuuttovastaista mielikuvaa asiayhteydestä poikkeavien kuvituskuvien avulla.
Uutena havaintona voidaan nostaa esiin ilmiö, jota kutsumme ylilähteistykseksi. Siinä artikkeliin liitetään runsaasti ensi silmäyksellä luotettavilta näyttäviä lähdeviitteitä. Lähemmässä tarkastelussa kuitenkin osoittautuu, että viiterimpsu on käyttökelvoton. Se joko on niin ylimalkainen, että sen perusteella alkuperäistä lähdettä ei voi löytää tai se on niin sekava, että löytäminen on mahdotonta. Ilmeisesti sen tarkoitus on tuoda näennäistä uskottavuutta sellaisten lukijoiden keskuudessa, jotka eivät itse alkuperäisistä lähteistä annettua informaatiota tarkasta. Viime kädessä kaikki lukijat ovat ainakin toisinaan liian kiireisiä tätä tarkastusta tekemään.
Kenen kannattaa lukea artikkelinne?
Suosittelemme sitä kaikille viestinnän tutkijoille ja henkilöille, jotka ovat tekemisissä esimerkiksi maahanmuuttajien ja muiden vähemmistöryhmien kanssa. Myös ihan tavallisen kansalaisen, joka on kiinnostunut siitä kuinka kansaa huijataan propagandan keinoin, kannattaa tutustua artikkeliin.
Nykyisessä nettimaailmassa niin sanotun medialukutaidon merkitystä ei voi liikaa korostaa. Netissä kuka tahansa saattaa sanoa tai väittää mitä tahansa ja lähtien millaisista motiiveista tahansa – trollaus, pahantahtoinen valehtelu, erehdys, hyvässä uskottu kerrottu, pohjimmiltaan väärä asia ja niin edelleen. Laitteiden ja sovellusten tekniikka on myös sellainen, että sanotun ulkoasu saattaa olla huoliteltu, eli luottamusta herättävä – toisin kuin esimerkiksi muinaiset maailmanlopun profeettojen 1970- ja 1980-luvuilla tekemät suttuiset monisteet, joista jo ulkonäöstä näki, että amatööri on asialla. Netti on globaali Savo: vastuu on aina kuulijalla.
Mikä sai teidät kolme tarttumaan tähän aiheeseen?
Tavoitteena oli lähteä selvittämään argumentointia, jolla esimerkiksi vihapuhetta perustellaan. Tehtävä oli kuitenkin niin iso ja tutkimusmateriaalimme niin runsas, että jouduimme jakamaan tulostemme esittelyn kahtia. Vihapuhetta valemediassa eli kotoisessa MV-lehdessä käsittelevä artikkeli on kirjoitettu ja käsityksemme mukaan se ilmestyy Kosmopolis-lehden numerossa 4/2017. Stay tuned!
