Media & viestintä 1/2018 pitää sisällään myös Saara Janssonin ja Tanja Sihvosen artikkelin ”Kyberturvallisuus valtiollisena toimintaympäristönä ja siihen kohdistuvat uhkat”.
Mihin laajempaan ilmiöön ja keskusteluun artikkelinne liittyy?
Osallistumme artikkelillamme juuri nyt ajankohtaiseen keskusteluun kyberturvallisuudesta, uhkista, kybersodasta ja valtion asemasta kybermaailman muutoksessa. Sivuamme vähän myös informaatiovaikuttamista, joka saattaa kiinnostaa erityisesti viestinnän tutkijoita.
Mikä on artikkelinne keskeinen argumentti?
Tavoitteenamme on luoda aiheesta “isoa kuvaa” ja tarjota pohjaa jatkokeskustelulle. Kybermaailmaan liittyvät käsitteet ja ilmiöt ovat vasta rakentumassa suomalaisessa keskustelussa, ja siinäkin valtio pyrkii ottamaan johtavaa asemaa – onhan se vastuussa lainsäädännöstä ja Suomen kokonaisturvallisuudesta. Myös median rooli on tässä keskustelussa merkittävä, koska sen tehtävä on välittää ymmärrystä kybermaailmaan liittyvistä päätöksistä suomalaiselle netinkäyttäjälle.
Kenen kannattaa lukea artikkelinne?
Jokaisen, joka käyttää internetiä! Ja jokaisen, joka haluaa ymmärtää, miten tietoverkoista (tai yleisemmin internetistä) on muotoutunut sellainen kokonaisuus, mikä se nykyisin on; mitä uhkia, mahdollisuuksia ja seurauksia tietoverkkojen käyttämiseen liittyy. Tutkijoille artikkelimme on kattava pohjustus aiheeseen, kun taas yksittäinen netinkäyttäjä voi oppia ymmärtämään oman toimintansa merkitystä kybermaailmassa.
Jos olet joskus miettinyt, miksi kyber-sanat herättävät sinussa pelon väristyksiä, vaikkapa lukiessasi Venäjän kyberhyökkäyksistä sanomalehdestä, viittaamme jutussamme myös ns. uhan diskurssiin, joka näihin käsitteisiin usein liittyy.
