Media & viestinnän numerosta 2/2018 löytyy Heikki Hellmanin ja Paula Haaran artikkeli ”Journalistit kulttuurisina välittäjinä: Mad Men -tv-sarjan legitimointi laatusarjana suomalaisessa lehdistössä 2008-2015”.
Mihin laajempaan ilmiöön ja keskusteluun artikkelinne liittyy?
Journalismin tutkimus on pitkään kohdistunut lähinnä kovaan uutisjournalismiin. Onneksi nyttemmin kiinnostus on kohdentunut enenevästi myös journalismin pehmeämpiin alueisiin, muun muassa kulttuurijournalismiin. Tässä me yritämme tuoda kulttuurijournalismin tutkimusta lähemmäs kulttuurisosiologian yhtä keskeistä lohkoa, jossa tarkastellaan kulttuurisen arvon tuotantoa – sitä miten kulttuurin kentällä luodaan käsitys jonkin tuotteen, tässä tapauksessa Mad Men -sarjan, laadusta ja kulttuurisesta legitimiteetistä.
Mikä on artikkelinne keskeinen argumentti?
Vaikka kulttuurijournalistien ja kriitikoiden rooli legitiimin kulttuurin määrittelyssä ei ehkä enää olekaan yhtä merkittävä kuin vielä pari vuosikymmentä sitten, ovat he yhä kulttuurituotteiden keskeisiä portinvartijoita ja arvottajia yhteiskunnassa. Usein toimittajat ottavat – tahtoen tai tahtomattaan – osaa myös niiden markkinointiin.
Tähänastinen tutkimus on korostanut nimenomaan kritiikkien merkitystä. Hyvien kritiikkien on havaittu vaikuttavan paitsi esimerkiksi kirjojen ja elokuvien menekkiin myös niiden kulttuuriseen arvostukseen. Me emme kuitenkaan tutki pelkkiä kritiikkejä, vaan meistä myös uutiset, haastattelut, kolumnit, jopa pinnalliset suositukset ja ohimennen tehdyt viittaukset voivat luoda käsitystä laadusta.
Kun nimekäs kriitikko esimerkiksi sanoo Mad Menin olevan liian ’ylellinen ja fiksu ollakseen todellinenmassojen suosikki’, luodaan aika vahvaa kuvaa eksklusiivisesta laatusarjasta. Artikkelissa on paljon konkreettisia esimerkkejä siitä, millaisin keinoin journalistit loivat laadun sädekehää sarjan ympärille.
Miksi tartuitte juuri Mad Meniin?
No, se ei ollut yksin oma ideamme. Hanke oli osa Norjan kulttuurineuvoston rahoittamaa ohjelmaa, jossa tutkittiin taiteellisen laadun rajoja ja määräytymistä. Me olimme mukana ohjelmaan valitussa hankkeessa, jossa tutkittiin sarjan vastaanottoa ja saamaa arvostusta paitsi Suomessa myös Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Mad Men ei ollut ainoa tutkimuskohde, mutta se valittiin mukaan, koska se on poikkeuksellisen pitkään jatkunut, palkittu ja kriitikkojen arvostama. Halusimme selvittää, miten populaarikulttuuria edustava televisiosarja muuttuu legitiimiksi kulttuuriksi ja samalla valottaa myös television laatusarjoja ilmiönä.
Kenen kannattaa lukea artikkelinne?
Ainakin Mad Meniä fanittaneita artikkeli saattaa kiinnostaa. Valitettavasti heitä ei taida olla kovin paljon, sillä kahdeksan esitysvuoden aikana sarjan katsojaluvut laskivat kuin lehmän häntä, mikä artikkelista myös käy ilmi. Journalismin argumentointitavoista kiinnostuneille artikkeli toivottavasti antaa avaimia hahmottaa journalistien usein huomaamatta jääviä keinoja esittää arvostuksia näennäisen neutraaleissakin teksteissä.
