Ohjelmointia – josta kansalaistaitona puhutaan – ei nähdä itsessään päämääränä vaan välineenä erityisesti talouselämän päämäärien saavuttamiseksi. ”Analysoimme syitä opetussuunnitelmien yksipuoliseen ohjelmointikäsitykseen ja tarjoamme ehdotuksen laaja-alaiseksi ohjelmoinnin pedagogiikaksi”, kertoo tutkijatohtori Pekka Mertala artikkelista Monilukutaito koodin purkajana, jonka hän on yhdessä Lauri Palsan ja Tomi Slotte Dufvan kanssa kirjoittanut. Artikkeli on julkaistu Media & viestintä -lehdessä 1/2020.
Mihin laajempaan keskusteluun artikkelinne liittyy?
Viime vuosina ohjelmoinninopetus on sisällytetty perusopetuksen oppisisältöihin sekä Suomessa että laajemmin länsimaissa. Eri maiden opetussuunnitelmia yhdistää se, että ohjelmointi esitetään oppilaille näennäisen arvovapaina päättelyharjoituksina sekä menetelmänä digitaalisten artefaktien, kuten esimerkiksi pelien, luomiseen. Koodin ja algoritmien kriittinen yhteiskunnallinen tarkastelu puolestaan loistaa poissaolollaan. Artikkelissamme analysoimme syitä opetussuunnitelmien yksipuoliseen ohjelmointikäsitykseen ja tarjoamme ehdotuksen laaja-alaiseksi ohjelmoinnin pedagogiikaksi.
Mikä on artikkelinne keskeinen argumentti?
A- ja B-puoliin jakautuvien vinyylialbumikokonaisuuksien suurena ystävänä näen, että tämä analogia toimii myös artikkelin viestin jäsentämisessä. Artikkelin A-puolta (s. 21–26) voidaan luonnehtia kriittiseksi koulutuspoliittiseksi analyysiksi, jonka keskeinen teesi on, että niin sanottua fast policy -periaatetta noudattava talouselämävetoinen ohjelmoinninopetus perustuu rajoittuneeseen käsitykseen koodista. Tämä antaa oppilaille vaillinaiset eväät kriittiseen toimijuuteen alati digitalisoituvassa ja dataistuvassa yhteiskunnassa ja kulttuurissa. Artikkelin B-puoli (s. 26 –41) on puolestaan eräänlainen pedagoginen visio. Sen keskeinen argumentti on, että käsitteellistämällä koodi sosiomateriaalisena tekstinä, jolla on aina omat yhteiskunnalliset lähtökohtansa ja seuraamuksensa, ohjelmoinnin opetuksessa voidaan mennä koodin funktionaalisen pinnan taakse ja tehdä näkyväksi koodiin ja koodaamiseen liittyviä mikro- ja makropoliittiisia kysymyksiä.
Kenen kannattaa lukea artikkeli?
Vaikka ”kaikkien” on ehkä hivenen mielikuvitukseton ja tylsä vastaus, niin pitäydymme silti siinä. Jo lähtökohtainen päätös tarjota artikkelia nimenomaisesti Media & viestinnän kaltaiseen avoimeen tiedejulkaisuun perustuu ajatukselle, että tutkimusten – niin teoreettisten kuin empiiristen – on suotavaa olla avoimesti saatavilla niin tiedeyhteisölle kuin suurelle yleisölle. Artikkeli on myös pyritty kirjoittamaan siten, että sen keskeisten sisältöjen ja argumenttien ymmärtäminen ei edellytä tiedeviestinnän pitkää sivuainetta, tinkimättä kuitenkaan argumentaation akateemisesta laadusta.
(Lauri Haapane)
