”Pohdimme, mitä erityistä taide voi tuoda keskusteluun pakolaisuudesta ja rajoista ja miten taide poikkeaa esimerkiksi journalismin tavoista käsitellä pakolaiskriisiä”, kertovat Kaisa Hiltunen, Tuija Saresma ja Nina Sääskilahti artikkelistaan Rajojen poetiikkaa ja politiikkaa. Artikkeli on julkaistu Media & viestintä -lehdessä 2/2020.
Mihin laajempaan ilmiöön ja keskusteluun artikkelinne liittyy?
Artikkelimme liittyy vuoden 2015 tapahtumiin eli ”pakolaiskriisiin” ja keskusteluun median ja taiteen osittain ristiriitaisesta roolista kriisin käsittelyssä. Osallistumme keskusteluun, jossa on pohdittu, miten pakolaisuutta voidaan käsitellä rakentavasti ja eettisesti taiteessa ja mitkä ovat taiteen poliittiset mahdollisuudet.
Mikä on antinne tähän keskusteluun?
Pohdimme, mitä erityistä taide voi tuoda keskusteluun pakolaisuudesta ja rajoista ja miten taide poikkeaa esimerkiksi journalismin tavoista käsitellä ”pakolaiskriisiä”. Analysoimme suomalaisten nykytaiteilijoiden Lauri Ahtisen, Minna Rainion ja Mark Robertsin sekä Riiko Sakkisen teoksia, joissa he ottavat kantaa vuoden 2015 tapahtumiin. Tarkastelemme heidän käyttämiään taiteellisen vaikuttamisen keinoja, kuten törmäyttämistä ja provokaatiota. Kutsumme taiteen kautta vaikuttamista poeettiseksi aktivismiksi. Esittelemme myös käsittelemiemme taiteilijoiden ajatuksia taiteen ja aktivismin suhteista ja taiteen avulla vaikuttamisesta.
Mikä on artikkelinne keskeinen argumentti?
Esitämme, että taiteella on erityinen rooli ”pakolaiskriisin” käsittelyssä. Taiteen ei tarvitse pyrkiä neutraaliuteen, vaan se voi valitsemiensa keinojen ja näkökulmien kautta avata uusia ja yllättäviä näkökulmia ja parhaassa tapauksessa saada ihmiset merkityksellistämään asioita uusista näkökulmista. Poeettisella aktivismilla tarkoittamme, että taiteellisten ilmaisukeinojen käyttö on itsessään poliittista.
Mitä haluatte artikkelillanne sanoa?
Artikkelillamme haluamme osallistua välillä hyvinkin kärjekkääseen keskusteluun ”pakolaiskriisistä”. Ajankohtaiseen aiheeseen tarttumalla tuomme esiin taiteilijoiden, mutta myös meidän tutkijoiden, eettistä vastuuta ja velvollisuutta osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Haluamme muistuttaa, että jo ”pakolaiskriisistä” puhuminen on arvovalinta. Siksi käytämme itse sanan ympärillä lainausmerkkejä. On tärkeää tuoda esille maahanmuuttovastaisten ja muukalaisvihaa tihkuvien kommenttien lisäksi muita, rakentavampia tapoja osallistua keskusteluun pakolaisuudesta. Kyse on taiteen ja tutkimuksen merkityksestä ja lopulta siitä, kenelle suodaan ihmisarvo ja keneltä se evätään.
Kenen kannattaa lukea artikkelinne?
Taiteentutkimuksen näkökulmiin ja analyysitapoihin kannattaa tutustua kenen tahansa tutkimusalaan katsomatta. Toivomme myös laajan lukevan yleisön löytävän artikkelimme, sillä se muistuttaa siitä, että vaikka pakolaisuus ei jatkuvasti saa osakseen suurta mediahuomiota, se on koko ajan yksi kipeimmistä tämänhetkisistä ongelmista.
Mikä sai teidät tarttumaan tähän aiheeseen?
Meitä kiinnosti pohtia, mikä on taiteen erityinen panos ns. pakolaiskriisin käsittelyssä. Halusimme tarkastella taiteen keinoja ja samalla tuoda keskusteluun aihetta käsitelleitä suomalaistaiteilijoita – myös heidän omia taiteen vaikuttavuutta koskevia näkemyksiään esille nostaen.
(Lauri Haapanen)
