Kriisit ja katastrofit eivät ole toimittajien syytä, mutta onko journalismilla kuitenkin valtaa ja vastuuta siinä, kuinka ahdistavaksi maailma koetaan? Miksi samat faktat ja sama juttu voidaan kehystää verkossa huolen kautta, kun painetussa lehdessä sävy on valoisampi? Voisiko media vahvistaa luottamusta ihmisten hyviin pyrkimyksiin – jopa rakkauteen? Muun muassa tällaisia kysymyksiä pohdittiin vireässä Mediakritiikin iltapäivä -keskustelutilaisuudessa Tampereen kirjastotalo Metsossa tiistaina 7.2.2023.
Kun Mediakritiikin iltapäivän konseptia ideoitiin tutkimuskeskus Cometin ja MEVI ry:n väen kesken kuutisen vuotta sitten, tavoitteena oli tarjota tila tutkijoiden, toimittajien ja tavallisten mediakäyttäjien yhteiselle keskustelulle ajankohtaisista mediakulttuuriin liittyvistä aiheista ja niiden tutkimuksesta. Kahtena edellisenä vuonna tuota tilaa on jouduttu etsimään netistä koronarajoitusten vuoksi, mutta nyt päästiin palaamaan vanhaan normaaliin eli Metso-kirjaston Lehmus-saliin. Noin 40-päinen yleisö todisti aktiivisuudellaan, että tällaiselle matalan kynnyksen kohtaamiselle ja vuoropuhelulle on tilausta.
Teemaksi valittiin tänä vuonna ”Media ja pelko”. Keskustelua viriteltiin doomscrollailusta eli huolihakuilusta, uutisvälttelystä, toimitusten uutiskriteereistä ja otsikoiden vallasta, sekä ylipäätään median vastuusta siinä, kuinka todenmukainen kuva turvallisuuteen ja turvattomuuteen liittyvistä asioista mediasta välittyy. Asiantuntevina panelisteina olivat Yle Tampereen toimittaja Anu Leena Hankaniemi, aiemmin itsekin toimittajana työskennellyt tutkija Pauliina Penttilä, Tampereen kaupungin riskienhallinta- ja turvallisuusjohtaja Jouni Perttula sekä yliopistotutkija Esa Reunanen.
Puolitoistatuntisessa keskustelussa ehdittiin jakaa monenlaisia kokemuksia ja tiivistää monenlaista tutkittua tietoa. Yleisökommenttien ja kysymysten myötä palattiin myös aiemmiltakin vuosilta tuttuihin isoihin teemoihin journalismin yleisestä luotettavuudesta ja totuudellisuudesta, valtavirrasta poikkeavien näkemysten kuuntelemisesta tai vähättelystä sekä ideologisista painotuksista esimerkiksi maailmanpolitiikkaa kuvattaessa.
Useampikin yleisökommentti kyseli myös, voisiko journalismi tuoda paremmin esiin myös ihmisyyden toivoa luovia puolia, kuten sitä, että ihmiset yleisesti ottaen pyrkivät elämässään hyvään. Negatiivisten painotusten vaikutuksista mielenterveydelle oltiin huolissaan – journalismilta kaivattiin enemmän rakkaudellisuutta! Se kuulostaa hyvältä vastalääkkeeltä huolikeskeisyydelle, joskin Anu Leena Hankaniemi kertoi, että myös hyvien uutisten kertominen saattaa herättää vihapostin ja puolueellisuussyytösten vyöryn. Toivon lietsomisen puolella oli myös Jouni Perttula, joka kertoi turvallisuusviranomaistenkin pohtivan, miten positiivista turvallisuusviestintää voitaisiin kehittää ja lisätä myös julkisuudessa. Syytä positiivisuuteenkin nimittäin on, sillä vaikka otsikoissa näkyvät katuväkivallan kaltaiset ilmiöt, tilastot kertovat turvallisuustilanteen olevan esimerkiksi Tampereella erittäin hyvällä tolalla. Esa Reunanen ja Pauliina Penttilä kannustivatkin maltillisuuteen uutismedioiden kulutuksessa: kun uutisia on jatkuvasti tarjolla, on toisinaan paikallaankin hieman vältellä niitä. Lääkkeeksi doomscrollailuun tarjottiin siis vanhaa kunnon ”sanomalehti aamulla ja TV-uutiset illalla” -dieettiä!
Keskustelun fasilitaattoreina toimivat yliopisto-opettajat Milla Madetoja ja Mikko Hautakangas. Siinä missä Mikko on osallistunut Mediakritiikin iltapäivän järjestelyihin kaikilla kuudella kerralla, Millalle ilta oli ensimmäinen. Suorien lähetysten konkari oli erityisen ilahtunut aktiivisesta ja toisia kunnioittavasta keskustelun hengestä. ”Meidän olisi syytä kohdata toisiamme entistä enemmän. Tulla kuulluiksi ja nähdyiksi. Vain siten voimme ymmärtää toisiamme,” Madetoja muistuttaa. Hän haluaa nostaa esiin myös tilaisuuden kiireettömän hengen ja sen, että panelisteilla oli aikaa perustella ja taustoittaa monimutkaisiakin kokonaisuuksia.
Mikko Hautakangas
