Poliittisten huumoriskandaalien määrä suomalaisessa mediajulkisuudessa on lisääntynyt eksponentiaalisesti, apulaisprofessori Juha Herkman ja tutkija Joonas Koivukoski kirjoittavat artikkelissaan Kikkelikortista vieraslajeihin: Huumoriskandaalit suomalaisessa politiikassa 1990–2020. Tutkimus perustuu Helsingin Sanomien, Ilta-Sanomien ja Yleisradion media-arkistoihin tehtyihin hakuihin, ja kerätty aineisto kattaa 30 vuoden ajanjakson. Lisäksi kolmen tapauksen tarkempi analyysi paljastaa moraalikäsityksissä tapahtuneita muutoksia: esimerkiksi seksistisestä huumorista on tullut niin paljon paheksutumpaa, että suurin osa poliitikoista osaa välttää sitä. Artikkeli on julkaistu Media & viestintä -lehdessä 3/2023.
Mihin laajempaan ilmiöön ja keskusteluun artikkelinne liittyy?
Poliittiset skandaalit ovat yleistyneet useissa kehittyneissä demokratioissa 1960-luvun lähtien, kun vapaa journalismi on enenevässä määrin toiminut ”vallan vahtikoirana”. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa skandaalien määrä lähti nousuun 1990-luvulla, koska media markkinoitui, viihteellistyi ja skuuppien metsästyksestä tuli tärkeä uutiskilpailun elementti. Perinteisesti skandaalit ovat liittyneet vallan väärinkäyttöön tai korruptioon, mutta 2000-luvulta lähtien yleistyivät myös epäsopivaan puheeseen ja tekoihin liittyvät skandaalit. Huumoriskandaali on yksi tällainen skandaalityyppi.
Mikä on antinne tähän keskusteluun?
Aikaisempi huumoriskandaalien tutkimus on keskittynyt yksittäisiin tapauksiin kuten Muhammed-pilakuvajupakkaan tai tiettyyn teemaan kuten maahanmuuttoon. Tutkimuksessamme laajennamme näkökulmaa kartoittamalla huumoriin liittyviä skandaaleja suomalaisessa julkisuudessa vuosina 1990–2020. Tuolta ajalta tunnistimme 26 kansalliseen julkisuuteen levinnyttä huumoriskandaalia, joista kaksi tapahtui 1990-luvulla, kahdeksan 2000-luvulla ja kuusitoista 2010-luvulla. Lisäksi pureudumme kolmeen huumoriskandaaliin, jotka kertovat tarkemmin mediaympäristön ja moraalijärjestyksen muutoksista edellä mainituilla vuosikymmenillä. Tutkimuksemme osoittaa, että poliittiset huumoriskandaalit ovat liittyneet Suomessa usein poliitikkoihin tai vähemmistöihin kohdistuvaan pilkkaan.
Mikä on artikkelinne keskeinen argumentti?
Huumoriskandaalit ovat lisääntyneet merkittävästi tällä vuosituhannella. 1990-luvulla ja 2000-luvun alkupuolella huumoriskandaalit liittyivät usein suomalaisten TV-satiirien poliitikkoihin kohdistuvaan pilkkaan, minkä jälkeen skandaalien toimijat ja aiheet monipuolistuivat. Esimerkiksi eri identiteettiryhmiin kohdistuva pilkka nostatti aiempaa enemmän kohuja, ja perussuomalaisten poliitikkojen maahanmuuttajiin kohdistuva iva on saanut huomiota etenkin 2011 eduskuntavaalien jälkeen. Myös sosiaalinen media nivoutui osaksi huumoriskandaalien mediajulkisuutta 2000-luvun puolenvälin jälkeen.
Mitä haluatte artikelillanne sanoa?
Huumoriskandaalit ovat julkisia kiistoja yhteisistä pelisäännöistä ja arvoista. Skandaaleja tutkimalla voi siksi analysoida muutoksia mediaympäristössä ja yhteiskunnan moraalijärjestyksessä. Huumoriskandaalien lisääntyminen kertookin, että eronteko muihin on poliittisten identiteettien rakentumisessa korostunut 2010-luvulla populismin ja sosiaalisen median myötä. Niinpä lisääntyvät huumoriskandaalit viestivät konfliktihakuisemman poliittisen aikakauden noususta, samalla kun moralistinen sensitiivisyys ja sen tarkoituksellinen vastustaminen ovat yleistyneet.
Mikä sai teidät tarttumaan tähän aiheeseen?
Koivukoski tutki väitöskirjassaan poliittista huumoria, ja Herkman on tutkinut skandaaleja. Päätimme yhdistää nämä osa-alueet ja tukia huumoriskandaaleja. Tutkimus on myös osa laajempaa Koneen Säätiön rahoittamaa tutkimushanketta, jossa selvitetään poliittisen huumorin roolia demokratian valtakamppailuissa.
