Media-alan tutkimussäätiö on myöntänyt Mevi ry:lle 14 000 euron rahoituksen journalisteille suunnattujen kyselytutkimusten kehittämistä varten. Rahoituksella palkataan osa-aikainen tutkija selvittämään, millä tavalla toimittajakyselyitä on järjestetty muissa Suomeen verrattavissa olevissa maissa. Pidemmän aikavälin tavoitteena on löytää Suomeen sopiva tapa toteuttaa toimittajakyselyitä ja ottaa se käyttöön.
Ongelma on pohjimmiltaan yksinkertainen: tutkijoilla ei ole helppoa tapaa tavoittaa suomalaistoimittajia. Kattavin yksittäinen listaus toimittajakunnasta lienee Journalistiliiton jäsenrekisteri, mutta liittoon tulvivien kyselyjen tulva koettelee sen talkoohenkeä. Toimittajien yhteystietojen kerääminen toimitus ja henkilö kerrallaan puolestaan vie valtavasti aikaa ja asettaa jokaiselle tutkimusryhmälle monia tietosuojaan liittyviä velvollisuuksia. Tietojen keräämistä hidastaa sekin, että toimittajien yhteystiedot ovat alkaneet kadota toimitusten verkkosivuilta. Niinpä toimittajakyselyjen kehittämisen tarve on ollut tiedossa ja Mevi ry:n asialistalla jo joitain vuosia.
– Prosessi on ollut pitkä, minut johdateltiin sen pariin kun aloitin puheenjohtajana keväällä 2022. Pidimme aiheesta keskustelutilaisuuden samana syksynä, jossa saimmekin osallistujilta hyviä ajatuksia suunnittelun tueksi, Mevi ry:n puheenjohtaja Katja Lehtisaari kertoo.
Aihe nousi keskusteluun muutama vuosi sitten, kun usean Mevi ry:n tutkijan kyselytutkimukset kompastelivat yhtäaikaisesti. Riittävän ison vastaajajoukon tavoittaminen kohtuullisin resurssein kävi aina vain vaikeammaksi. Kun asiasta keskusteltiin yhdistyksen kokouksissa, yhä useampi tutkija ilmoitti samankaltaisista kokemuksista. Yksi ongelmaan törmänneistä on journalistien kohtaamaa häirintää tutkiva tutkijatohtori Ilmari Hiltunen.
–Tutkimusaiheestani ei ole olemassa minkäänlaisia virallisia tilastoja, mutta se koskettaa suoraan tai välillisesti lähes koko ammattikuntaa. Ainoa tapa seurata ilmiön yleisyyttä ja muutoksia ovat säännölliset kyselytutkimukset. Näiden luotettavuuteen vaikuttaa merkittävästi, miten hyvin saamme erilaisia journalisteja tavoitettua vastaamaan, Hiltunen sanoo.
Keskustelut etenivät yhdistyksen sisältä sidosryhmiin, mutta helppoa ratkaisua pulmaan ei löytynyt. Vaikka tutkimukseen suhtaudutaankin pääpiirteissään positiivisesti, asettaa media-alan kiireisyys osallistumiselle omat rajoitteensa. Journalistiliitto saa vuosittain niin paljon pyyntöjä kyselyiden välittämisestä, että se ei varsinaisten tehtäviensä ohella pysty käsittelemään niitä kaikkia. Kaikkia kyselyjä ei voida välittää liiton jäsenille, mutta tutkimusten arvioiminen ja priorisoiminen ei kuulu ammattiliiton ydintehtäviin tai -osaamiseen. Liitolle on tärkeintä suojella jäseniään kyselyuupumukselta jotta sen omiin, ammattiliiton toiminnan kannalta keskeisiin jäsenkyselyihin riittäisi vastaajia.
Journalistiliittoon nojautuvan mallin vaihtoehtona keskusteluissa nousi esille Ruotsin Journalistpanelen, joka on Göteborgin yliopiston ylläpitämä verkkopaneeli. Mevi ry päättikin perehtyä vaihtoehtoon ja samalla toteuttaa laajemman selvityksen erilaisista kyselymalleista, jotta mahdollisimman moni valuvika voidaan ehkäistä etukäteen.
Selvitystyötä alettiin valmistella innokkaasti, ja hankkeen ohjausryhmään ilmoittautui nopeasti joukko tutkijoita, joiden työtä ongelma koskettaa. Selvityksen toteuttamiseksi haettua rahoitusta ei kuitenkaan alkuun hellinnyt, vaan kaksi ensimmäistä hakemusta vetivät vesiperän. Media-alan tutkimussäätiön nyt myöntämä rahoitus on siksikin yhdistykselle tärkeä työvoitto ja askel eteenpäin. Puheenjohtaja Lehtisaari kuitenkin toteaa, että työ on vasta alussa.
– Odotuksena on, että selvityksen tuloksena Mevi ry pääsee yhteistyökumppaneiden kanssa rakentamaan mallia, jolla kyselyiden toteuttaminen onnistuisi jatkossa mahdollisimman hyvin. Toivomme, että jo vuoden päästä voimme keskustella selvityksen tulosten siirtämisestä käytäntöön.
