Korona-ajan siirtymä etätöihin näkyi toimittajien työhyvinvoinnissa ristiriitaisesti, uusi tutkimus kertoo. Minna Koivula, Tuomas Rouvali, Johanna Rantanen, Tiina Saari, Sara Veistola, Anne Parkatti ja Mikko Villi vertailivat suomalaistoimittajien vastauksia työhyvinvointikyselyihin vuosina 2019 ja 2020. Tutkimuksesta kertova artikkeli Media-alan työntekijöiden kokemuksia etätyöstä ja työhyvinvoinnista koronapandemian aikana on julkaistu Media & viestintä -lehdessä 4/2023.
Mihin laajempaan ilmiöön ja keskusteluun artikkelinne liittyy?
Tutkimuksemme kytkeytyy kasvavaan kiinnostukseen toimittajien ja muiden media-alalla työskentelevien hyvinvointia kohtaan. Viime vuosina varsinkin journalismin tutkimuksessa on alettu kiinnittää yhä enemmän huomiota siihen, miten alan työntekijät voivat ja miten hyvinvoinnin ympärille kiertyvät ilmiöt vaikuttavat journalismiin laajemmin. Kyse on journalismin tutkimuksen affektiivisesta käänteestä, joka sai alkunsa noin vuosikymmen sitten. Alkuun tutkimus oli paljolti ongelmalähtöistä, esimerkiksi sotatoimittajien tai kriisitilanteista raportoineiden journalistien PTSD-oireiden tai myötätuntouupumuksen määrällistä tutkimusta. Viime vuosina alan tutkijat ovat kirjoittaneet laajemmin myös toimittajien arjen työhyvinvointia käsittelevistä ilmiöistä, jollainen meidänkin tutkimuksemme on. Lisäksi artikkelissamme on pandemiatilanteen mukanaan tuoma näkökulma, joka kytkee sen osaksi korona-aiheista journalismin tutkimusta.
Mikä on antinne tähän keskusteluun?
Tuomme artikkelissamme työhyvinvoinnin tutkimuksessa usein käytetyt ja tärkeät työn imun ja kognitiivisten stressioireiden kokemukset osaksi journalismin tutkimusta. Teimme tutkimuksen pitkittäistutkimuksena niin, että ensimmäinen mittauspiste oli ennen pandemian alkua syksyllä 2019 ja toinen vuotta myöhemmin syksyllä 2020 eli pandemian ollessa tiheimmillään. Havaintojemme perusteella näyttää siltä, että pandemian myötä etätyöhön siirtyminen itseasiassa vähensi media-alan työntekijöiden kognitiivisia stressioireita eli etätöissä vastaajiemme oli esimerkiksi helpompaa keskittyä työhönsä ja ajatella selkeästi, kun keskeytyksiä oli vähemmän. Toisaalta vastaajien kyselyyn antamat avovastaukset heijastelevat myös ilmiön kääntöpuolta, sillä moni raportoi työn luovuuden kärsineen, kun kaikki vuorovaikutus kollegoiden kanssa siirtyi teknologiavälitteiseksi.
Mikä on artikkelinne keskeinen argumentti?
Etätyö näyttäytyy kotimaisella media-alalla tasapainotteluna tehokkuuden ja luovuuden välillä. Toisaalta pakotettu etätyöhön siirtyminen toi media-alan työntekijöille jopa hieman yllättäen paremmat mahdollisuudet keskittyä ja tehdä työtä tehokkaasti, mutta toisaalta journalismiin olennaisesti liittyvän luovuuden koettiin vähenevän etätyön myötä. Jatkossa mediatalojen kannattaakin siis punnita etätyön hyötyjä ja haittoja erityisesti työhyvinvointia tukevan yhteisöllisyyden ja luovuuden näkökulmista, koska niiden kärsiessä tehokkuuskin voi pidemmän päälle kärsiä.
Kenen kannattaa lukea artikkelinne?
Artikkeli on oleellista luettavaa kenelle tahansa suomalaisen media-alan työolosuhteista ja niiden erityispiirteistä kiinnostuneelle. Erityisesti sen havainnoista voivat hyötyä mediaorganisaatioissa etätyökäytänteistä päättävät esihenkilöt ja johto.
Mikä sai teidät tarttumaan tähän aiheeseen?
Artikkeli syntyi mediatyöntekijöiden työhyvinvointia laajasti kartoittaneen Media Work 2030 -hankkeen tuloksena. Hankkeessa työskenteli monitieteisessä tiimissä journalismin, viestinnän, psykologian, aivotutkimuksen ja työelämän tutkijoita, joiden yhteisponnistus tämäkin artikkeli on. Hanketta rahoitti Helsingin Sanomain Säätiö vuosina 2019–2022.
