Uusia trendejä ja yllätyksellisyyttä suosiva Tiktok on haastava alusta suomalaisille uutismedioille. Videon pituuden tai sisällön vaikutusta videon suosioon on vaikeaa ennakoida, eikä alusta juurikaan tarjoa kontekstia sisällöille. Jokaisen videon pitää pärjätä omilla ansioillaan. Tämä käy ilmi Tanja Sihvosen ja Ville Mannisen artikkelissa, jossa he luovat yleiskuvaa siitä, millaista sisältöä suomalaiset mediatoimijat tuottavat videonjakoalusta Tiktokkiin. Tutkimuksen tuloksia käsittelevä artikkeli Tiktok-journalismi Suomessa on julkaistu Media & viestintä -lehdessä 1/24.
Mihin laajempaan ilmiöön ja keskusteluun artikkelinne liittyy?
Isossa kuvassa tutkimuksessamme on kyse digitaalisen median alustoitumisesta ja sen vaikutuksista journalismiin. TikTok on tällä hetkellä erittäin vaikutusvaltainen alusta, jonka kautta erilaiset mediasisällöt päätyvät yleisöille – etenkin nuorille yleisöille. Perinteinen journalismi on jo pidemmän aikaa kärsinyt hätää alustoitumisen kanssa, sillä sen on ollut vaikea sopeutua ympäristöihin, jotka eivät ole journalististen organisaatioiden omia. Alustoilla vallitsevat kulttuurit ja säännöt ovat erilaisia kuin vaikkapa sanomalehden sivuilla tai Yleisradion hallitsemilla radiotaajuuksilla. Alustat antavat myös huomattavasti aiempaa enemmän valtaa “yleisöille” eli sovellusten käyttäjille, joiden tuottaman sisällön kanssa journalismi joutuu kilpailemaan. On mielenkiintoista ja tärkeää tietää, kuinka journalismi pärjää näissä uusissa ympäristöissä.
Mikä on antinne tähän keskusteluun?
Tutkimuksemme ensinnäkin kuvaa suomalaisen TikTok-journalismin kenttää, ja toiseksi se myös kuvailee joitain tämän ympäristön perustavanlaatuisia lainalaisuuksia journalistisesta näkökulmasta. Tai ehkä pikemmin voidaan puhua lainalaisuuksien puutteesta: tutkimuksemme perusteella TikTokissa menestymiseen on vaikea antaa mitään yksiselitteistä menestymisen reseptiä. Tämä on haaste perinteiselle journalismille, joka nojaa vahvasti vakiintuneisiin genreihin ja institutionaaliseen arvovaltaan.
Mitä haluatte artikkelillanne sanoa?
TikTok on perinteiselle ja uudenlaisellekin journalismille haastava ympäristö. Siellä on vaikea saavuttaa laajaa, johdonmukaista menestystä, eikä saavutettuakaan menestystä ole helppo muuntaa taloudelliseksi voitoksi tai edes brändin tunnettuudeksi. TikTok elää trendeistä ja viraali-ilmiöistä, joten videoilta kaivataan vaihtelevuutta ja kekseliäisyyttä. Journalismin perinteinen ilmaisutapa taas perustuu luotettavaan ja tunnistettavaan tasalaatuisuuteen. Nuoret ja vähän vanhemmatkin yleisöt kuitenkin viettävät yhä isomman osan ajastaan TikTokissa ja muilla videoalustoilla, joten journalismin olisi välttämätöntä sopeutua tähän uuteen ilmaisutyyliin.
Kenen kannattaa lukea artikkelinne?
Jokainen tutkija toivoo lukijoiksi kollegoitaan. Tämän artikkelin olisi tärkeää tavoittaa myös mediapolitiikasta vastaavat päättäjät sekä media-alaa strategisesti ohjaavat päätoimittajat ja toimitusjohtajat. Suomessakin on kuultu puheenvuoroja TikTokin sääntelemisen tai jopa kieltämisen tarpeesta. Syynä on pelko alustan vaikutuksista yleisöön, missä on kaikuja vuosikymmenien ja jopa vuosisatojen takaisista mediapaniikeista. Pelot eivät ole täysin aiheettomia, mutta esiin nostetut ongelmat johtuvat ainakin osin siitä, että luotettaviksi koetut toimijat ovat jättäytyneet sen ulkopuolelle. Kotimaisesta uutismediasta vain vähemmistö käyttää merkittävästi voimia TikTok-journalismin tekemiseen.
Mikä sai teidät tarttumaan tähän aiheeseen?
TikTok on varmasti tällä hetkellä puhututtavin sosiaalisen median alusta, ja sen merkitys yhteiskunnalliselle keskustelulle on merkittävä. On välttämätöntä ymmärtää alustaa, jotta siitä voitaisiin käydä hyödyllistä keskustelua ja jotta sitä koskevat päätökset olisivat perusteltuja. Toisena perusteena voisimme mainita sen, että nuoret aikuiset, esimerkiksi juuri yliopisto-opiskelijat, ovat erittäin kiinnostuneita TikTokista ja siellä julkaistuista sisällöistä. TikTokista ei ole kuitenkaan julkaistu vielä juurikaan tutkimusta, etenkään suomeksi, joten julkaisumme paikkaa osaltaan tätä puutetta.
