Vaikka viime vuosina senioreiden mediankäyttöä koskeva tutkimus on lisääntynyt, on se edelleen usein ongelma- ja vajekeskeistä. Tässä artikkelissa Päivi Rasi-Heikkinen tarkastelee voimavaranäkökulmasta, miten seniorit hyödyntävät omaa elämänkokemustaan kuvaillessaan ja arvioidessaan medioita ja mediasisältöjä. Artikkeli Temporaalisesti, kriittisesti, tunteikkaasti on julkaistu Media & viestintä -lehden numerossa 2/2024.
Mihin laajempaan ilmiöön ja keskusteluun artikkelisi liittyy?
Artikkeli liittyy keskusteluun senioreiden medialukutaidoista, joille on entistä suurempi yhteiskunnallinen tilaus digitalisaation, pandemioiden ja sotien pyörteissä. Sekä tieteellinen että julkinen keskustelu aiheesta on ongelma- ja vajekeskeisesti kohdistunut erityisesti senioreiden digitaitojen riittämättömyyteen. Vähemmälle huomiolle ovat sen sijaan jääneet senioreiden taidot kriittisesti arvioida medioita – olivatpa ne sitten perinteisiä tai uudempia medioita.
Mikä on antisi tähän keskusteluun?
Artikkeli tasapainottaa senioreiden medialukutaitoja koskevaa ongelma- ja vajekeskeistä keskustelua voimavarakeskeisen näkökulman avulla. Artikkeli tuo esiin senioreiden olemassa olevaa osaamista, vahvuuksia, mediankäyttöä ja mediapreferenssejä. Lisäksi artikkeli tuo uutta tietoa mediakasvatuksessa erityisen vähän tutkimushuomiota saaneeseen senioreiden medialukutaidon ulottuvuuteen: medioiden ja mediasisältöjen kriittiseen analysointiin ja arviointiin.
Mikä on artikkelisi keskeinen argumentti?
Artikkelin keskeinen argumentti on, että tutkimukseen osallistuneet seniorit osaavat arvioida medioiden painottuneisuutta, valikoituneisuutta, näkökulmaisuutta, laatua, luotettavuutta ja henkilökohtaista merkitystä. He kuvailevat ja arvioivat medioita ja niiden sisältöjä temporaalisesti, kriittisesti ja tunteikkaasti. Temporaalisuudella tarkoitan, että tutkimukseen osallistuneet seniorit arvioivat nykymedioita osin ajallisesta näkökulmasta vertaamalla niitä menneisyyden medioihin ja mediasisältöihin. Temporaalisuuden käsite tekee ymmärrettäväksi sen, miksi esimerkiksi joidenkin nykyisten radio- ja TV-toimittajien puheviestintä näyttäytyy osalle senioreita ”lärpätyksenä”.
Kenen kannattaa lukea artikkelisi?
Artikkeli sopii ikääntymisen, medioiden ja digitalisaation parissa työskenteleville tutkijoille, asiantuntijoille, opettajille, kouluttajille, ohjaajille, alan opiskelijoille sekä senioreille ja heidän läheisilleen.
Mikä sai sinut tarttumaan tähän aiheeseen?
Tartuin senioreiden medialukutaitojen tutkimukseen Lapin yliopistossa 2000-luvun ensikymmenellä havaittuani, että medialukutaitojen tutkimus keskittyy voimakkaasti lapsiin ja nuoriin. Koin tuolloin kutsumusta laajentaa tutkimusta ikääntyviin, ja sama kutsumus kantaa yhä.
