Media ei koskaan kuole, vaan se sopeutuu, muuntuu ja hakeutuu uusiin käyttötarkoituksiin, argumentoivat Elli Vaahensalo ja Lilli Sihvonen. Tutkijat tarkastelivat tuoreessa artikkelissa, miten Vinen ja IRC-Gallerian kaltaiset alustat jatkavat elämäänsä hiipumisenkin jälkeen. Artikkelissa käy ilmi, että viraaliksi luonnehdittu Vine jatkaa verkkokulttuurista elämäänsä laajasti muisteltuna ja yhteisöllisesti kaivattuna, kun taas lokaalimman ja marginaalimman IRC-Gallerian säilyminen on selkeämmin yksittäisten käyttäjien varassa. Viraalista marginaaliin: Vinen ja IRC-Gallerian jäljet ja kulttuurinen jatkuvuus alustojen hiipumisen ja kuoleman jälkeen on julkaistu Media & viestinnän numerossa 4/24.
Mihin laajempaan ilmiöön ja keskusteluun artikkelinne liittyy?
Artikkelimme liittyy siihen, miten paljon tietoa jää verkkoon ja millä tavoin tieto käyttäytyy verkossa; välillä asiat unohtuvat pitkiksikin ajoiksi, kunnes jotkut käyttäjät nostavat ne uudelleen pintaan, muokkaavat niitä ja luovat niille uutta tarttumapintaa. Toisaalta artikkeli muistuttaa myös verkkoilmiöiden häilyvästä luonteesta ja katoavaisuudesta – siitä, miten paljon painuu lopulta unohduksiin ja millainen sisältö korostuu verkossa.
Mikä on antinne tähän keskusteluun?
Tarjoamme keskusteluun käsitteellisen kehyksen, jota voidaan hyödyntää verkkokulttuurien tutkimuksessa. Kehyksen avulla voi hahmotella verkkokulttuurisen objektin elinkaaren vaiheita ja sitä, millainen sisältö (viraali/marginaali) siinä korostuu. Toisaalta sen avulla voidaan määritellä, edustaako verkko-objekti itsessään viraalia vai marginaalia.
Mikä on artikkelinne keskeinen argumentti?
Media ei koskaan kuole, vaan se sopeutuu, muuntuu ja hakeutuu uusiin käyttötarkoituksiin. Viraali ja marginaali puolestaan määrittävät vaikkapa sitä, miten yleisesti tunnettua median uudet yhteydet ovat. Hahmottamalla verkkokulttuuristen ilmiöiden haavoittuvuutta ja säilyvyyttä viraalin ja marginaalin näkökulmasta voi käsitellä kriittisesti sitä, mitä ilmiöitä muistellaan, säilytetään ja toisaalta annetaan painua unholaan.
Mitä haluatte artikkelillanne sanoa?
Haluamme muistuttaa siitä, millainen sisältö verkossa korostuu. Verkko-objektien kuolema ei ole neutraalia tai yhdenvertaista – sisällön ja alustojen suhteen tehdään aina valintoja sekä arvottamista, jotka vaikuttavat siihen, mitä jää jäljelle. Myös käyttäjämäärät ja alustojen elinikä vaikuttavat verkon historiakulttuurin muodostumiseen. Artikkeli muistuttaa siitä, miten myös menneet ja “kuolleet” verkko-objektit ovat läsnä nykyhetkessä.
Kenen kannattaa lukea artikkelinne?
Artikkeli sopii kaikille, jotka tutkivat verkkokulttuureja, sosiaalista mediaa ja/tai media-arkeologiaa ja ovat kiinnostuneita esimerkiksi Vinesta tai IRC-Galleriasta. Artikkelin avulla voi myös muistella omaa verkkokulttuurista menneisyyttään ja siihen liittyviä kokemuksia median kummittelusta – miten joku unohduksiin painunut verkko-objekti yhtäkkiä ilmestyy ruudulle muistuttamaan itsestään.
Mikä sai teidät tarttumaan tähän aiheeseen?
Koko tutkimusaihe verkkokulttuurien kuolemanjälkeisestä elämästä on saanut alkunsa siitä, että olemme pohtineet tutkimusyhteistyötä ja miten voisimme yhdistää osaamisemme. Elinalla on osaamista verkkokulttuurien kehityksestä ja eri verkko-objektien toiminnallisuuksista, Lilli puolestaan on aiemmin opiskellut ja opettanut media-arkeologiaa. Kytkös näiden teemojen väliltä löytyi lopulta aika nopeasti, ja ensimmäinen yhteisartikkelimme ilmestyi vuonna 2022. Sen jälkeen halusimme syventää aihetta, tarkastella sitä monipuolisemmin sekä kiinnittää rakentamaamme teoriaa myös käytännön esimerkkeihin. Siten mukaan tulivat viraalin ja marginaalin käsitteet määrittämään sitä, mitkä seikat saattavat vaikuttaa verkko-objektien elämänvaiheisiin ja millainen sisältö niiden kuolemanjälkeisessä elämässä korostuu.
