Moniäänisyys on käsitteenä nimensä veroinen: niin monisyinen, että siitä on vaikea saada otetta. Tuore tutkimus paloittelee käsitteen osiin kansainvälisen median moniarvoisuus- ja monimuotoisuustutkimuksen pohjalta ja kokoaa sen uudelleen suomalaisen tutkimusaineiston perusteella. Tuloksena on, että suomalaisessa ammattikeskustelussa journalismin moniäänisyys jäsentyy useimmin mediassa kuultavien äänien ja nähtyjen näkökulmien kirjona. Käsiteanalyysin lisäksi Matleena Ylikosken ja Laura Ahvan artikkeli tarjoaa välineitä moniäänisyyden haasteiden pureskeluun. Artikkeli Journalismin moniäänisyys osana median monimuotoisuuden ilmiötä on julkaistu Media & viestinnän numerossa 4/24.
Mihin laajempaan ilmiöön ja keskusteluun artikkelinne liittyy?
Tämä artikkeli liittyy kysymykseen siitä, missä määrin median pitäisi olla monimuotoisempaa ja millä tavoin. Keskustelua käydään muun muassa siitä, kuinka journalismi voi taata, että mahdollisimman monen ja erilaisen ihmisen ääni kuulu uutisissa, tai minkälaisia ihmisiä toimituksiin olisi hyvä palkata. Monet varmasti muistavat kesällä käydyn debatin Ylen monimuotoisuuskoulutuksista. Aiheesta on siis tullut myös poliittisesti kiistelty teema, vaikka monimuotoisuutta pidetään liberaalien demokratioiden ja siten myös journalismin edellytyksenä. Tuomme tähän keskusteluun tutkimukseen perustuvan jäsentelyn ja empiirisiä tuloksia siitä, kuinka suomalaiset ammattilehdet kirjoittavat asiasta ja kuinka moniäänisyyteen perehtyneet toimittajat itse mieltävät sen.
Mikä on antinne tähän keskusteluun?
Esitämme, että moniarvoisuus (pluralismi) on se periaatteellinen kulmakivi, johon kaikki aihetta sivuava keskustelu perustuu. Tätä periaatetta on aiemmassa empiirisessä tutkimuksessa lähestytty ja tarkasteltu erityisesti monimuotoisuuden (diversiteetin) käsitteen avulla. Aineistomme analyysin perusteella asetamme Suomessa tyypillisesti käytetyn käsitteen ‘moniäänisyys’ median monimuotoisuuden ilmiön sisään ja osoitamme sille perustellun sijainnin. Käsiteanalyysin ja siihen liittyvän tähtimallin lisäksi tarjoamme moniäänisyyskysymysten parissa työskenteleville tutkijoille ja toimittajille paljon mietittävää ja ehkä jonkin oivalluksenkin.
Kuvitus: Meeri Hentilä
Mikä on artikkelinne keskeinen argumentti?
Käymme artikkelissa tiiviisti läpi aiempaa pluralismi- ja diversiteettitutkimusta ja esitämme, että median monimuotoisuus koostuu kuudesta eri ulottuvuudesta: 1) mediarakenteiden, 2) ohjelmatyyppien ja alustojen, 3) toimitusten, 4) lähteiden, 5) aiheiden ja näkökulmien sekä 6) käytön monimuotoisuudesta. Kun tutkimme haastatteluin ja tekstianalyysin avulla sitä, mitä suomalaisessa ammatillisessa ymmärryksessä monimuotoisuus ja moniäänisyys ovat, saimme selville, että sillä viitataan täällä etenkin aiheiden, näkökulmien ja mediassa ääneen pääsevien lähteiden runsauteen ja monipuolisuuteen. Suomalaisessa keskustelussa korostuu siis journalismin sisällöllinen ulottuvuus, mihin arjessa käytetty termi moniäänisyys tuntuu luonnollisestikin viittaavan. Toisaalta muutkin median monimuotoisuuden ulottuvuudet olivat aineistossamme läsnä, mikä alleviivaa moniäänisyyden prosessimaista ja kompleksista luonnetta: journalismin moniäänisyys on ikään kuin lopputuote – monipuolista journalistista sisältöä – joka kärsii heti, jos joku monimuotoisuustähden monista ulottuvuuksista ei ole kunnossa.
Mitä haluatte artikkelillanne sanoa?
Ydinviestimme on, että journalismin moniäänisyyteen vaikuttavat kokonaisvaltaisesti kaikki median monimuotoisuuden osa-alueet. Moniäänisten sisältöjen syntyminen on prosessi, jossa toimittajan ja haastateltavien huolellinen vuorovaikutus tuottaa sellaisia näkökulmia juttuaiheisiin tai yhteiskunnallisiin ilmiöihin, että ne palvelevat sekä jokaista yleisöryhmää vuorollaan että koko yhteiskuntaa yleisesti luomalla yhteistä ymmärrystä maailmasta. Koska yleisöt ja heidän tarpeensa ovat moninaiset, moniääninen journalismi on myös runsasta journalismia: siinä kaikkea on paljon, niin aiheita, ääniä, näkökulmia, eri lähteistä saatuja tietoja, sävyjä kuin toteutustapojakin. Moniäänisyys syntyy lopulta kokonaisuudesta, ei yksittäisestä jutusta tai toimenpiteestä.
Kenen kannattaa lukea artikkelinne?
Aiemmin monimuotoisuudesta on tutkimuksessa puhuttu muun muassa ketjuna, mutta me ehdotamme, että kyseessä olisi pikemminkin tähtimäinen käsite. Eli median monimuotoisuus koostuu kuudesta eri sakarasta, jotka kaikki yhdistyvät toisiinsa mallin keskellä ja risteävät eri tavoin. Artikkeli ja tähtimallimme auttavat varmasti monia aiheen parissa työskenteleviä tutkijoita hahmottamaan kenttää käsitteellisesti. Tähtimäinen malli auttaa myös niitä journalismin kentällä työskenteleviä, joita kiinnostaa moniäänisyyden kehittäminen. Malli hoksauttaa, että moniäänisyyttä voi lähteä kehittämään mistä sakarasta käsin tahansa, mutta oleellista on ottaa huomioon, että tehty työ varmasti vaikuttaa myös muihin sakaroihin toivotulla tavalla. Moniääninen journalismi on, kuten sanottua, prosessin lopputuote.
Mikä sai teidät tarttumaan tähän aiheeseen?
Suomen kielessä on tämä erityinen sana ”moniäänisyys”, joka ei käänny englannin kieleen mitenkään yksioikoisesti. Havaintojemme mukaan sitä käytetään toimituksissa, kun puhutaan esimerkiksi journalismin tehtävästä yhteiskunnassa, sen puolueettomuudesta tai lähteiden tasapainoisuudesta. Olimme aiemmin mukana hankkeessa, jossa kehitettiin työkalua, jonka avulla uutisten moniäänisyyttä voisi mitata automaattisesti. Tarvitsimme tämän kehitystyön tueksi selkeämmän ymmärryksen siitä, mitä journalismin moniäänisyys ammattikunnan itseymmärryksessä oikeastaan on, ja siihen tarpeeseen tämä artikkeli on vastaus. Matleena Ylikoski jatkaa aiheen parissa muissakin väitöskirjaansa liittyvissä artikkeleissa.
