Vaikka Instagram-journalismi muovaa toimitusten työtapoja monella tapaa, esimerkiksi normalisoimalla yhteisötyön tekemistä, algoritmien logiikkaan mukautumista ja tarkkaa kohderyhmäajattelua, vaikuttavat toimittajien ammatillinen halu ja journalismin ydinarvot silti säilyvän someajallakin: toimittajat haluavat pitää kiinni esimerkiksi tärkeiden uutisaiheiden määrittelystä. Jenni Mäenpään ja Saara Kallion artikkeli Sometoimittajan työnkuva ja normalisoituvat käytännöt Instagram-journalismissa on julkaistu Media & viestinnän numerossa 2/25.
Mihin laajempaan ilmiöön ja keskusteluun artikkelinne liittyy?
Artikkelissa tutkitaan sitä, miten suomalaiset uutistoimitukset ovat omaksuneet verkon ja sosiaalisen median logiikkaa. Taustalla vaikuttaa suuri murros nuorten mediankulutuksessa: printistä on siirrytty verkkoon ja painopiste on keikahtanut tekstistä audioon ja videoon. Samaan aikaan nuoret seuraavat yhä vähemmän perinteisiä tiedotusvälineitä ja tilaavat harvemmin sanomalehtiä. Media-ammattilaisten on ollut pakko vastata näihin muutoksiin viemällä omia sisältöjään sosiaalisen median alustoille, missä nuoret ovat. Nuorten tavoittaminen ja puhutteleminen heitä kiinnostavilla tavoilla nähdään toimituksissa tulevaisuuden elinehdoksi, sillä alan pärjäämisen edellytykset kytkeytyvät nuorten yleisöjen sitouttamiseen.
Mikä on antinne tähän keskusteluun?
Tuomme artikkelissamme esiin mediataloissa työskentelevien sometoimittajien ja -tuottajien äänen. Tutkimme heidän työtään erityisesti Instagramin kontekstissa, joka on yksi tämän päivän suosituimmista sosiaalisen median alustoista erityisesti 20‒35-vuotiaiden kävijöiden keskuudessa. Samasta syystä Instagram on suosittu myös journalististen sisällöntuottajien näkökulmasta. Tarkastelemme sitä, missä määrin journalismin perinteisiä työtapoja on mukautettu alustan logiikkaan sopivaksi, ketkä sometyötä tekevät, millaista työ on ja kuinka hyvin erityisesti visuaaliseen sosiaaliseen mediaan liittyvä ajattelu on läpäissyt koko toimitukset.
Mikä on artikkelinne keskeinen argumentti?
Esitämme artikkelissamme kuusi muutosta, jotka ovat joko uusia tai tulleet aiempaa tiiviimmäksi osaksi journalistista työtä sosiaalisen median aikakaudella: 1) yhteisötyö, 2) algoritmien logiikkaan mukautuminen, 3) tarkka kohderyhmäajattelu, 4) rautalankamallinen lyhyt uutiskerronta, 5) visuaalinen kerronta ja 6) ammatillisten ja henkilökohtaisten roolien aiempaa tiiviimpi limittyminen toisiinsa.
Samalla haluamme kuitenkin muistuttaa, että sosiaalisen median logiikka ei ole tupsahtanut toimituksiin yhtäkkiä, vaan se on osa toimitustyön historiallista jatkumoa. Tuomme artikkelissamme esiin näitä jatkumoita esimerkiksi uutisblogien yhteisöllisyydestä ja televisiotyöstä aina nykypäivän vaikuttajaviestintään ja luomme niiden kautta yhteyksiä Instagram-journalismiin.
Mitä haluatte artikkelillanne sanoa?
On väistämätöntä ja tärkeääkin, että journalismi muuttuu somen ja ylipäätään verkon ja digitalisaation vaikutuksesta. Sosiaalisen median alustoilla toimiminen auttaa parhaimmillaan rakentamaan journalististen sisältöjen ympärille uusia käyttäjäyhteisöjä, jotka voivat sitä kautta löytää journalismin ja päätyä uutisten aktiivisiksi kuluttajiksi. Samaan aikaan kolmansien osapuolten alustoilla toimiminen tuottaa ammattilaisille epävarmuutta esimerkiksi algoritmien ennustamattomuuden takia. Sometyö vie myös jossain määrin päätösvaltaa pois journalisteilta, ja työhön tulee enemmän brändäyskulttuuriin ja kaupallisuuteen liittyviä piirteitä. Yksi artikkelimme johtopäätös kuitenkin on, että journalismin ydinarvot ja ammattilaisten halu pitää kiinni esimerkiksi tärkeiden uutisaiheiden määrittelystä suojaavat journalismia niin, että sosiaalisen median logiikka tai brändäyskulttuuri tuskin tulevat läpäisemään journalismia suuressa mittakaavassa. On myös hyvä muistaa, että sosiaalinen media on lopulta pieni, vaikkakin tärkeä, osa kaikkea journalistista työtä.
Kenen kannattaa lukea artikkelinne?
Uskomme, että artikkeli on kiinnostavaa luettavaa ainakin media-ammattilaisille, journalistiikan tutkijoille ja opiskelijoille. Lisäksi se tarjoaa suomalaisten media-ammattilaisten näkökulman kaikille media-alan ja toimitustyön muutoksista kiinnostuneille. Myös laajemmin sosiaalisesta mediasta, visuaalisesta kerronnasta tai algoritmien vaikutuksesta kiinnostuneiden kannattaa silmäillä juttu läpi.
Mikä sai teidät tarttumaan tähän aiheeseen?
Kun aloitimme tutkimushankkeen syksyllä 2022, Instagram oli alkanut hiljalleen vakiintua systemaattiseksi osaksi suurimpien suomalaisten mediatalojen työtä. Kansainvälisesti journalismia oli tutkittu eri somealustojen kontekstissa, mutta Suomesta kattava kartoitus vielä puuttui. Olimme visuaalisen kulttuurin tutkijoina kiinnostuneita erityisesti visuaalisen sosiaalisen median alustoista ja journalismin toiminnasta siellä. Mietimme ensin TikTokin tutkimista, mutta tutkimuksen suunnittelun aikaan tuntui, että siellä toimi enemmän yksittäisiä journalisteja omalla nimellään eivätkä mediatalot olleet vielä niin laajasti ottaneet alustaa haltuunsa. Sen sijaan Instagramiin oli menty jo hieman aikaisemmin, ja sen suosio journalismin alustana näytti olevan kasvussa. Halusimme selvittää, mitä ammattilaiset ajattelevat Instagram-journalismista ja alan tulevaisuudesta.
Onneksi Vaasan yliopiston kollegat olivat kuitenkin valveutuneita ja toteuttivat samoihin aikoihin TikTok-journalismia koskevan tutkimuksen, josta on julkaistu Tanja Sihvosen ja Ville Mannisen artikkeli Media & viestinnässä keväällä 2024. Näin ollen meillä on tuoretta tutkimustietoa suomeksi näiden kahden suosituimman visuaalisen somealustan käytöstä journalismissa. Mielestämme artikkelit täydentävät hyvin toisiaan.
