Convoy-protestia koskevassa keskustelussa ymmärrys salaliittojen taustalla olevista osattomuuden, epävarmuuden ja huolen kokemuksista loisti poissaolollaan. Armi Mustosmäen ja Asko Huismanin artikkeli osoittaa, että mediatilaa hallitsi pilkka ja iva, jota tavallisten kansalaisten lisäksi hyödynsivät myös yhteiskunnallista valtaa käyttävä eliitti. Artikkeli ”Kulkutautimyönteisiä rokoteräyhääjiä Manskua tukkimassa” on julkaistu Media & viestinnän numerossa 2/25.
Mihin laajempaan ilmiöön ja keskusteluun artikkelinne liittyy?
Helmikuussa 2022 Helsingin Mannerheimintien tukkinut Convoy Finland-protesti vaati kaikkien koronarajoitusten poistamista, bensiinin hinnan puolittamista ja hallituksen välitöntä eroa. Suomen Convoy noudatteli pääpiirteittäin Kanadan Freedom Convoy -protestia, joka sai alkunsa vaatimuksesta, jonka mukaan Yhdysvaltain puolelta palaavien rekkakuskien täytyisi ottaa koronarokote tai vaihtoehtoisesti viettää kaksi viikkoa karanteenissa. Suomen mielenosoituksen organisoitumista ja protestiviikonlopun tapahtumia seurattiin eri medioissa ja se herätti myös laajempaa julkista keskustelua. Artikkelissamme kiinnitämme yhtäältä protestia koskevan mediakeskustelun osaksi affektiivista polarisaatiota, eri tavoin ajattelevien ryhmien vihamielistä suhtautumista toisiinsa sekä yhteiskunnallisen keskustelukulttuurin heikentymistä. Toisaalta Convoy-protesti nosti esiin myös kysymyksiä siitä, miten medioissa ja politiikan areenoilla voitaisiin rakentavammin keskustella koronarajoitteiden eriarvoistavista vaikutuksista sekä rokotekriittisyydestä, salaliittoteorioista tai vaihtoehtomedioiden roolista. Entä miten reagoida kansanterveydellisistä syistä asetettujen koronarajoitusten vastustamiseen?
Mikä on antinne tähän keskusteluun?
Affektiivisen polarisaation tutkimus on perinteisesti keskittynyt oikeistopopulistien ja ääriliikkeiden viestinnän tuomiin haasteisiin demokratialle ja rakentavalle yhteiskunnalliselle keskustelulle. Convoy-protestia koskevan mediakeskustelun tutkiminen mahdollisti tuoreen näkökulman, jossa huomiota kohdennettiin ”eliittien”, liberaaleiksi identifioituvien toimijoiden ja muiden oikeistopopulismin kriitikoiden viestinnän sisältöihin ja tunnetyyleihin. Artikkelissamme havainnollistamme Convoy-keskustelussa syntynyttä ivan ja pilkan ympärille rakentunutta viestintätyyliä eli affektiivista käytäntöä, jolla etenkin koulutettu kaupunkilainen (ylempi) keskiluokka pyrki erottautumaan oikeistopopulismista ja salaliitoteorioista.
Mikä on artikkelinne keskeinen argumentti?
Artikkelissa keskustelemme siitä, miten mielenosoituksen ja mielenosoittajien ivaaminen ja pilkkaaminen epäpolitisoi mielenosoittajien vaatimukset ja vesitti pyrkimykset nostaa teemoja poliittiseen keskusteluun. Lisäksi Convoy-mielenosoittajien pilkkaaminen antoi keskiluokalle työkalun määrittää itsensä sääntöjä ja rajoituksia noudattavina maltillisina ja kunniallisina kansalaisina. Samalla se tarjosi laajemman yhteiskunnallisen hallinnan välineenä mahdollisuuden osoittaa rajoja, kansallista turvallisuutta ja järjestystä haastaville mielipiteille ja käyttäytymiselle. Ivan ja pilkan käyttöön liittyy kuitenkin ongelmia. Esimerkiksi Convoy-keskustelussa havattu ulossulkeva ja leimaava puhe ”kulkutautimyönteisistä rokoteräyhääjistä” tai ”maalaisjunteista” on ongelmallista, sillä se on osa laajempaa poliittisen keskustelukulttuurin heikentymiseksi ja eräänlaiseksi ”kunnioituksen jälkeisyydeksi” kuvattua ilmiötä. Se ei havaintojemme mukaan katso myöskään puoluerajoja. Ongelmallista oli myös mielenosoittajien varaukseton yhdistäminen perussuomalaisiin, äärioikeistoon ja natsismiin, sillä näiden käsitteiden matala käyttökynnys hämärtää niihin liittyvien ilmiöiden ideologisia rajoja sekä hankaloitti myös koronarajoitteiden eriarvoistavien seurausten nostamista osaksi yhteiskunnallista keskustelua. Kolmanneksi huomiota tulisi kiinnittää uutismedioiden yleistyvään käytäntöön nostaa sosiaalisen median sisältöjä valtamediaan sekä erilaisten asiantuntijoiden, vaikuttajien ja muiden tiedollisten auktoriteettien rooliin affektiivisen polarisaation taustalla. Ottamalla trendaavalla tavalla kantaa yhteiskuntaa puhuttavaan Convoy-mielenosoitukseen niin somevaikuttajien kuin tavallisten käyttäjienkin oli mahdollista kerryttää affektiivista ja sosiaalista pääomaa (tykkäyksiä, kommentteja ja katselukertoja). Oleellista tässä mekaniikassa on se, kuka tuottaa tunnepitoisen viestinnän tyylejä ja siirtää niiden merkityksiä käytännöiksi. Etenkin vaikuttajien ja muiden tiedollisten auktoriteettien esiintyminen mediassa kuvastaa valintoihin liittyvää vallankäyttöä, hyväksyttävän puheen rajoja ja julkisen keskustelun ohjaamista.
Mitä haluatte artikkelillanne sanoa?
Väitämme, että tietoisuus luokkayhteiskuntaa ja eriarvoisuutta heijastelevista yhteiskunnallisista mekanismeista affektiivisen polarisaation tulehduttamassa mielipideilmastossa auttaa sarkasmin ja ironian poliittisten merkityksien ymmärtämistä sekä mahdollistaa rakentavampaa ja eettisempää yhteiskunnallista keskustelua. Affektien kyllästämät viestintäkäytännöt eivät myöskään katso puoluerajoja tai yhteiskunnallista asemaa; vastuu on siis keskusteluun osallistuvilla tulokulmasta riippumatta. Erilaisia affektiivisia käytäntöjä tunnistamalla onkin mahdollista reagoida polarisaatiokehitykseen tekemällä valintoja, joissa jakolinjojen pystyttämisen sijaan korostuvat pyrkimykset osallistavuuteen ja yhteiskunnalliseen koheesioon. Samalla voidaan parantaa edellytyksiä ratkaista politiikan varsinaisia asiakysymyksiä.
Mikä sai teidät tarttumaan tähän aiheeseen?
Idea artikkelista oli kolmen tekijän summa. Merkittävimpänä katalysaattorina toimi sekä henkilökohtainen että tutkimuksen piirissä virinnyt mielenkiinto affektiivista polarisaatiota ja oikeistopopulististen politiikkaa kohtaan. Toisena toimi havainto siitä, että aiemmassa kirjallisuudessa oli vähemmän tutkittu affektiivisen polarisaation ”kaksisuuntaisuutta” eli esimerkiksi sitä miten sukupuolten tasa-arvoa vähättelevä oikeistopopulistinen puhe voi synnyttää vastareaktiona akateemiseen kieleen verhottua alentavaa naureskelua. Kolmanneksi vaikutti kiinnostus koronapandemian aikanakin keskusteluun nousseisiin salaliittoteorioihin ja niistä tehtyyn tutkimukseen, erityisesti yhteiskuntatieteilijä Pasi Kiviojan ja filosofi Juha Räikän salaliittoteorioita koskeviin teoksiin sekä tietokirjailija Juha ”Rysky” Riiheläisen teksteihin. Convoy-protestia koskevassa keskustelussa ymmärrys salaliittojen taustalla olevista osattomuuden, epävarmuuden ja huolen kokemuksista loisti kuitenkin poissaolollaan. Kuten analyysimme osoittaa, mediatilaa hallitsi pilkka ja iva, jota tavallisten kansalaisten lisäksi hyödynsivät myös yhteiskunnallista valtaa omaavien eliittien edustajia. Vaikka itseironialla ja hölmöilyllä oli keskeinen rooli myös mielenosoittajien omassa toiminnassa ja viestinnässä, Mannerheimintielle saapuneiden pilkkaaminen kutsui analysoimaan sen laajempia merkityksiä ja seurauksia, etenkin kun pilkan ja ivan teemat heijastelivat yhteiskuntaluokkatutkimuksessa esitettyjä tapoja uusintaa eriarvoistavia luokkarakenteita, kuten moraalista arvostelua. Pelkistettynä artikkelin taustalla vaikutti siis normatiivinen idea yhteiskunnallisesta solidaarisuudesta, jota näinä kriisiaikoina ei tulisi unohtaa.
Kenen kannattaa lukea artikkelinne?
Artikkeli sopii kaikille yhteiskunnallisen julkisen keskustelun eri sävyistä kiinnostuneille. Erityisesti artikkeli sopii media-ammattilaisille ja mediatutkijoille mutta myös toimittajille, yhteiskunnallisille vaikuttajille sekä päättäjille.
