Artikkelissaan Lehtiketjut ja lehdistön ”uusi normaali” Heikki Hellman tarkastelee sanomalehdistön keskittymistä Suomessa vuosina 2009–2019. Analysoimalla lehtien levikkilukujen ja nettomyynnin kehitystä lehtitaloittain tutkimus osoittaa toimialan keskittymisen jatkuneen, vaikka se näyttäisi hidastuneen sitten vuosituhannen vaihteen. Artikkeli pohtii myös, miten keskittymistä tulisi mitata, kun enää muutamat sanomalehdet tarkistavat levikkinsä. Artikkeli on julkaistu Media & viestintä -lehden numerossa 2/2021.
1. Mikä sai sinut tarttumaan tähän aiheeseen?
Motiivi oli hyvin käytännöllinen. Olin mukana hankkeessa, jossa liikenne- ja viestintäministeriölle kehiteltiin mittareita media-alan seuraamiseksi. Oma osuuteni liittyi median moninaisuuden ja keskittymisen mittaamiseen. Törmäsimme hankkeessa siihen, että media-alaa koskeva tietopohja on uhkaavasti murenemassa. Ministeriön raporttiin en ehtinyt keskittymistä kuvaavaa aukkoista dataa kunnolla analysoida, joten oli pakko katsoa, mitä siitä vielä saisi irti.
2. Mihin laajempaan ilmiöön ja keskusteluun artikkelisi liittyy?
Yhtäältä se liittyy median keskittymistä koskevaan pitkään tutkimusperinteeseen. Siinä voi erottaa kaksi juonnetta – toinen korostaa taloutta ja kilpailuvaikutuksia, toinen valtaa ja vaikutusta demokratiaan. Yksi esikuva oli Jyrki Jyrkiäisen väitöskirja Sanomalehdistön keskittyminen vuodelta 1994. Toisaalta tutkimus kytkeytyy mediapoliittiseen keskusteluun keskittymisen riskeistä.
3. Mikä on antisi tähän keskusteluun?
Yritän hyödyntää sekä demokratia- että kilpailunäkökulmasta lähtevien tutkimusten antia. Toisin sanoen yhdistää näkökulmia. Esitän, että keskittymistä tulisi tarkastella ensisijaisesti lehtien nettomyyntilukujen perusteella. Samoin osoitan, että puuttuvaa levikkidataa on mahdollista täydentää estimaateilla.
4. Mikä on artikkelisi keskeinen argumentti?
Sanomalehdistön ajatellaan olevan jotenkin kriisitilassa, mutta liikevaihdon laskusta huolimatta ala vain jatkaa konsolidoitumistaan: se vahvistaa itseään keskittymällä yhä harvempiin käsiin. Keskisuomalainen omistaa jo lähes joka neljännen Suomen sanomalehdistä!
5. Mitä haluat artikkelillasi sanoa?
Alan keskittymiselle ei näy loppua. Ne lehtitalot, jotka ovat päättäneet pysyä alalla, kasvattavat reviirejään edelleen, ja yhä useampi itsenäinen paikallislehti löytyy pian isomman konsernin portfoliosta. Tällä voi olla hyviäkin seurauksia journalismille – mutta vaarana on myös lehtien yhdenmukaistuminen ja toimitusten kutistuminen edelleen. Siksi kehitystä kannattaa seurata.
6. Kenen kannattaa lukea artikkelisi?
Toivon sen kiinnostavan sanomalehdissä työskenteleviä ja lehdistön tulevaisuudesta muutenkin kiinnostuneita.
