Teemu Oivo tarkastelee artikkelissaan Kremlin ”vapaan sanan” saattajat? sitä, miten suomalaiset nk. vastamediat välittävät RT:n ja Sputnikin aineistojen kautta Kremlin kansainvälisen viestinnän narratiiveja. ”Suurin osa teksteihin tehdyistä muokkauksista tukee alkuperäislähteiden narratiivejä, mutta toisinaan vastamediat muuttavat huomattavasti alkuperäisaineistojen painotuksia, joskus jopa kiistävät niiden väittämiä.” Artikkeli on julkaistu Media & viestintä -lehdessä 2/2021.
- Mihin laajempaan keskusteluun artikkelisi liittyy?
Tutkimusartikkelini liittyy yhtäältä Venäjän kansainväliseen viestintään ja toisaalta kansallisten – usein myös kansallismielisten – verkkojulkaisujen toimintaan. Venäjän hallituksen perustamat viestintätoimistot RT (ent. Russia Today) ja Sputnik ovat keskiössä siinä julkisessa keskustelussa, jota 2010-luvun loppupuolella on käyty niin sanotuista valeuutisista ja Venäjän informaatiovaikuttamisesta länsimaissa. Tähän keskusteluun liittyvä politiikan ja viestinnän tutkijoiden yhteinen kiinnostuksen kohde on ollut informaatio- ja kommunikaatioteknologian kehityksen ja suosion merkitys strategisesti tavoitteellisen viestinnän välittäjänä, sisällön muokkaajana ja kulutuksen ympäristönä. Koska tässä ympäristössä erilaisia sisältöjä on tarjolla käytännössä rajattomasti, korostuu tietovirtojen jäsentelijöiden merkitys, mikä puolestaan vähentää samalla perinteisten tiedon portinvartijoiden aiempaa valta-asemaa. Tähän artikkeliini valitsin tarkasteluuni Suomen vakiintuneita journalistisia medioita vastaan perustettuja niin sanottujen vastamedioiden verkkosivuja. Näiden kautta tarkastelin Venäjän hallintoon kytkeytyvien viestimien julkaisujen kääntymistä suomenkieliselle yleisölle aikajaksolla vuoden 2018 alusta vuoden 2019 europarlamenttivaaleihin.
- Mikä on antisi tähän keskusteluun?
Media- ja asiantuntijakeskusteluissa olen kuullut usein huolen siitä, että Venäjän viestimet levittävät ongelmallista tietoa, ja toisaalta siitä, kuinka internetin tee-se-itse-sivustoilla on matala kynnys levittää tällaista tietoa. Tutkimieni vastamedioiden kaltaisten suomalaisten verkkosivustojen toiminnasta ei ole vielä juurikaan tehty vertaisarvioitua tutkimusta, ja Venäjän uutistoimistojen sisältöjen leviämisestä suomenkieliseen mediatilaan on tutkittu tätäkin vähemmän. Haluan paikata näitä puutteita ja korostaa näiden vastamedioiden omaa toimintaa eli sitä, kuinka monin eri tavoin ne voivat välittää kansainvälisten viestintätoimistojen sisältöjä omalle käyttäjäkunnalleen.
- Mikä on artikkelisi keskeinen argumentti?
Suomalaiset vastamediat välittivät monin eri tavoin RT:n ja Sputnikin sisältöjä omille yleisöilleen, mikä osaltaan lisää todennäköisyyttä siihen, että internetin tietovirroista näille yleisöille kanavoituvat juuri nämä sisällöt. On varsin huomattavaa, että vastamediat kääntävät nämä alun perin englanninkieliset aineistot suomeksi ja räätälöivät niitä monin tavoin alkuperäistä kohdennetummalle yleisölle sopiviksi. Käännösten ja muokkausten määrässä ja laadussa ilmeni paljon eroavaisuuksia eri vastamedioiden välillä. Suurin osa muokkauksesta tuki alkuperäislähteiden narratiivejä, mutta toisinaan vastamediat muuttivat huomattavasti alkuperäisaineistojen painotuksia, joskus jopa kiistivät niiden väittämiä.
- Kenen kannattaa lukea artikkelisi?
Suosittelen artikkeliani kaikille, jotka tutkivat internet-aineistojen ylirajaista liikkuvuutta, Venäjän kansainvälisiä viestintäkanavia tai suomalaisen poliittisen viestintäkentän kärjekkäitä laitoja.
- Mikä sai sinut tarttumaan tähän aiheeseen?
Olen tutkinut nationalismiin ja länsimaalaisuuskäsitteeseen liittyviä diskursseja erilaisilla venäläisillä media-alustoilla jo väitöskirjatutkimuksessani. Tältä pohjalta lähdin mukaan Mariëlle Wijermarsin johtamaan Helsingin yliopiston rahoittamaan tutkimushankkeeseen Strategies of Persuasion: Russian Propaganda in the Algorithmic Age.
