Suomessa luokkaerojen esittely tosi-tv:ssä näyttää olevan mahdollista representoimalla tuloryhmien ääripäitä keskenään samanlaisina henkilöinä, kertoo Laura Tarkiainen artikkelinsa Rikkaat ja rahattomat -tosi-tv-sarjan köyhyyden ja hyvätuloisuuden ansaitsevuusrepresentaatiot tuloksista. ”Tuloerojen tarkastelussa kuitenkin ihanteellistetaan sosiaalisen liikkuvuuden, meritokratian ja kuluttajuuden arvoja, minkä vuoksi hyvätuloiset suomalaiset voivat kohdistaa köyhyydessä eläviin ihmisiin moraalista pedagogiikkaa antamalla köyhyyttä kokeville ohjeita niin sanotusta paremmasta elämästä.” Artikkeli on julkaistu Media & viestinnän numerossa 4/2021.
Mihin laajempaan ilmiöön ja keskusteluun artikkelisi liittyy?
Ilmiötasolla artikkelini liittyy tosi-tv-ohjelmien ja median tapaan tuottaa ansaitsevuutta. Tutkimuksessani tarkastelen keinoja, joilla Rikkaat ja rahattomat -tosi-tv-ohjelmassa köyhyyteen ja hyvätuloisuuteen liittyvä sisältö mukautetaan brittiformaatista suomalaiseen tapa- ja luokkakulttuuriin sekä moraaliin sopivaksi. Sarjasta tekee erityisen kiinnostavan tutkimuskohteen se, että siinä eksplisiittisesti tarkastellaan suomalaisia luokkaeroja ja tuloryhmien äärimmäisyyttä.
Mikä on antisi tähän keskusteluun?
Yleisesti aiempi ansaitsevuustutkimus on keskittynyt köyhyydessä elävien ja sosiaaliturvan saajien ansaitsevuuden tarkasteluun. Artikkelissani tarkastelen sekä suomalaisten hyvätuloisten että köyhyydessä elävien perheiden ansaitsevuutta. Tulosteni mukaan sarjassa hyvätuloisten suomalaisten ansaitsevuutta vahvistetaan representoimalla hyvätuloiset kovaan työhön ja vastavuoroisuuden moraaliseen hyveeseen sitoutuneina ihmisinä, kun taas köyhyydessä eläviä suomalaisia representoidaan yritteliäinä ihmisinä tai ihmisinä, joiden köyhyyden taustalla on legitiimi tarve.
Mikä on artikkelisi keskeinen argumentti?
Tulosteni mukaan Suomessa luokkaerojen eksplisiittinen esittely tosi-tv-ohjelmassa näyttää olevan mahdollista representoimalla tuloryhmien ääripäitä ansaitsevina ja keskenään samanlaisina henkilöinä. Sarjassa tuloerojen tarkastelussa kuitenkin ihanteellistetaan sosiaalisen liikkuvuuden, meritokratian ja kuluttajuuden arvoja.
Mitä haluat artikkelillasi sanoa?
Ohjelma on adaptoitu suomalaiseen kulttuurin soveltuvaksi tuottamalla lukuisia luokkaan ja kulttuuriin sidottuja vihjeitä esimerkiksi asuinalueisiin, makaroniin ja Hurstin leipäjonoon liittyen. Luokka- ja tuloerot ovat sarjassa eksplisiittisesti läsnä, mutta eri tuloryhmien samuutta ja yhteisyyttä vahvistamalla niitä myös häivytetään. Samuutta vahvistetaan kuvauksilla sekä hyvätuloisten että köyhyydessä elävien jaetusta työteliäisyydestä, yritteliäisyydestä ja työmoraalista. Sarja ennen kaikkea vahvistaa sankarillista roolimalliköyhyyttä ja meritokroitunutta hyvätuloisuutta.
Tuotantoyhtiöiden formaattiostoihin ja ansaitsevuusrepresentaatioihin liittyvillä valinnoilla voidaan mediakentällä vaikuttaa suomalaisten luokka- ja tuloerojen kulttuuriseen, ideologiseen ja moraaliseen kuvastoon. Niillä on mahdollista myös haastaa kulttuurista käsitystä kuluttamisen ja työmarkkina-aktiivisuuden kautta ansaitusta onnesta.
Kenen kannattaa lukea artikkelisi?
Toivon, että artikkeliani lukevat eri media-alan toimijat sekä eri alojen asiantuntijat, jotka viestivät yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen, köyhyyteen ja tuloeroihin liittyvistä teemoista. Tulkintani mukaan tulotasojen ja eriarvoisuuden tarkastelu voi olla hyvinkin suomalaisille televisiomarkkinoille ja mediakentälle matkustava teema. Suomalaisissa mediatuotannoissa voi vahvistua ei-sovinnollinen köyhyyden esittäminen eli työhaluttomia köyhyydessä eläviä ihmisiä kuvaava ja ei-sympaattisiin kehystyksiin perustuva niin kutsuttu köyhyysporno.
Mikä sai sinut tarttumaan tähän aiheeseen?
Minua motivoi kirjoittamaan aiheesta tosi-tv-ohjelmiin kytkeytyvä ansaitsevuuspuhe sekä laajemmin suomalainen eriarvoisuuspuhe. Minua on eritoten puhutellut Isossa-Britanniassa tehdyt köyhyystutkimukset, joissa on tutkittu ”Benefit Street” ja ”Too Fat to Work” kaltaisia köyhyyspornoksi kutsuttuja tosi-tv-ohjelmia.
(Lauri Haapanen)
