Numeroiden tuottamisessa ja käytössä eli kvantifioinnissa on diskursiivista voimaa – miten se vaikuttaa suomalaisessa journalismissa? Hanna Ylöstalo, Henri Koskinen, Mikko Poutanen ja Taru Lepistö tutkivat Helsingin Sanomissa julkaistuja, numerotietoon nojaavia juttuja seitsemän vuoden ajalta. Aineistossa lukuihin vedottiin usein neutraaleina, kiistattomina tosiasioina, mikä peitti ne ideologiset valinnat jotka liittyvät esimerkiksi mittareiden ja mitattavien asioiden valintaan. Kirjoittajien mukaan hyvä numerolukutaito kuitenkin mahdollistaa myös numeroin ilmaistuje väitteiden kyseenalaistamisen. Tutkimuksesta kertova artikkeli Ennakointia ja seurantaa: Kvantifioidun tiedon käyttö ja katveet politiikkaa koskevassa journalismissa on julkaistu Media & viestintä -lehdessä 4/2023.
Mihin laajempaan ilmiöön ja keskusteluun artikkelinne liittyy?
Meitä kiinnostaa numeroin ilmaistun tiedon keskeisyys nyky-yhteiskunnissa. Erilaiset mittaamisen ja laskemisen käytännöt suuntaavat niin poliittisia päätöksiä kuin vaikkapa yksilöiden urheilusuorituksia. Numeroin ilmaistu tieto on niin suosittua osin siksi, että se antaa vaikutelman varmuudesta, tarkkuudesta ja ennen kaikkea arvovapaudesta: numeroiden ajatellaan neutraalisti kuvailevan maailmaa sellaisena kuin se on.
Todellisuudessa kaiken tiedon tuottamista ohjaavat erilaiset teoreettiset ja empiiriset tutkimusperinteet: numeroiden tuottaminen ja tulkinta ovat sidoksissa oletuksiin siitä, miten todellisuus ymmärretään, mitä tulisi laskea ja miten. Ilmiötä on teoretisoitu niin kutsutussa kvantifioinnin sosiologiassa, johon myös oma tarkastelumme pohjaa. Siinä numeroiden ajatellaan paitsi kuvaavan, myös tuottavan sosiaalista todellisuutta, siis tietynlaisia käsityksiä maailmasta, ihmisistä sekä siitä, mikä on toivottavaa tai torjuttavaa.
Mikä on antinne tähän keskusteluun?
Tutkimme numeroilla ilmaistua tietoa politiikkaa koskevassa journalismissa Suomessa. Numerot ovat keskeinen osa poliittista keskustelua: esimerkiksi julkisen talouden kestävyysvaje tai numeeriset arviot politiikkatoimien työllisyysvaikutuksista ovat keskeisiä – ja kiistanalaisia – politiikan numeroita. Valitsimme kohteeksemme kaksi keskenään erilaista politiikka-aluetta, työllisyyspolitiikan ja perhepolitiikan, johon sisällytimme tarkasteluajankohtana keskeisen syntyvyyskeskustelun. Tutkimuksemme tuottaa tietoa siitä, millaista numeroin ilmaistua tietoa työllisyys- ja perhepolitiikan journalismissa käytetään ja millaista käsitystä todellisuudesta niillä tuotetaan. Tarkastelemme myös kamppailuja, joita numeroin ilmaistusta tiedosta käydään.
Mikä on artikkelinne keskeinen argumentti?
Politiikassa numeroin ilmaistu tieto ei vain neutraalisti kuvaa maailmaa, vaan on sidoksissa erilaisiin poliittisiin ja ideologisiin päämääriin. Esimerkiksi lähes minkä tahansa politiikkatoimen – kuten perhevapaauudistuksen – arviointi ensi sijassa sen taloudellisten tai työllisyysvaikutusten näkökulmasta vahvistaa taloudellistunutta maailmankuvaa. Siinä taloutta koskevat arvot, päämäärät ja mittarit ulotetaan kaikille elämänalueille. Näiden numeroiden kyseenalaistamaton toistaminen journalismissa kuin huomaamatta vakiinnuttaa niihin sisältyviä poliittisia päämääriä. Siksi kyky asettaa numerot niiden laajempaan kulttuuris-historialliseen kontekstiin on journalismissa tärkeä.
Mitä haluatte artikkelillanne sanoa?
Journalismin näkökulmasta on tärkeää ottaa huomioon paitsi numeroiden valta tuottaa ja vakiinnuttaa käsityksiä todellisuudesta, myös niiden vuorovaikutus journalismin omien tiedollisten käytäntöjen kanssa. Journalismia ohjaavat esimerkiksi objektiivisuuden, puolueettomuuden ja totuudenmukaisuuden tavoitteet, joista myös käydään kriittistä keskustelua journalismin sisällä. Neutraalina pidetty numeerinen asiantuntijatieto voi olla petollista juuri siksi, että analyysimme mukaan se hämärtää poliittisiin kysymyksiin kuuluvan ideologisen monitulkintaisuuden ja luo mielikuvan objektiivisuudesta.
Politiikkaa koskeva journalismi päätyy usein toistamaan vaikutusvaltaisten poliittisten instituutioiden, kuten valtiovarainministeriön kehystyksiä politiikasta. Näin journalismi voi vahvistaa kvantifioinnin valtaa, jossa mittaamisen kohteena olevista asioista – tai mittareista itsessään – tulee itsestään selvästi arvokkaita tavoitteita. Samalla se vahvistaa niiden toimijoiden valtaa, joilla on resursseja tuottaa politiikassa ensisijaisena pidettyä tietoa.
Kenen kannattaa lukea artikkelinne?
Kaikkien journalismin tiedollisista käytännöistä kiinnostuneiden tutkijoiden. Uskomme, että artikkelilla voisi olla annettavaa myös toimittajille ja poliitikoille. Numeroiden valta ei ole sidoksissa vain niiden tuottajien tai käyttäjien tietoisiin vaikuttamispyrkimyksiin, vaan se rakentuu osana tiedon tuottamisen, käyttämisen ja levittämisen rutiininomaisia käytäntöjä. Tietoisuus numeerisen tiedon luonteesta auttaa käyttämään lukuja harkitummin.
Mikä sai teidät tarttumaan tähän aiheeseen?
Työskentelimme artikkelin kirjoittamisen aikaan Helsingin Sanomain Säätiön rahoittamassa tutkimushankkeessa Numeroiden voima: Tiedon kvantifiointi hallinnan muotona politiikassa ja politiikan uutisoinnissa. Olimme kaikki tahoillamme jo ennen tutkimushanketta olleet kiinnostuneita tiedon, politiikan ja journalismin suhteista, vaikkakin hieman eri näkökulmista. Halusimme yhdessä kokeilla, mitä annettavaa sosiologeilla ja politiikantutkijoilla voisi olla journalismintutkimukseen. Opimme itse samalla paljon journalismin tiedollisista käytännöistä.
