Toimituksen ja yleisön suhde on muuttunut jatkuvaksi, analytiikan muovaamaksi vuorovaikutukseksi: toimitus houkuttelee yleisöä otsikoilla ja seuraa klikkauksia herkeämättä, lukijat puolestaan osaavat tulkita otsikoiden muotoa ja päätellä, kannattaako juttua lukea. Tämä käy ilmi Pauliina Penttilän, Liisa Ovaskan ja Laura Ahvan artikkelista, joka pohjaa Iltalehden toimittajia ja lukijoita koskevaan tutkimukseen. He havaitsivat pelillisiä piirteitä niin toimittajien kuin yleisönkin toiminnassa, mutta myös epätasapainoa näiden suhteessa. Artikkeli lltalehden toimituksen ja yleisön pelillistynyt suhde analytiikan aikakaudella on julkaisut Media & viestintä -lehden numerossa 3/2024.
- Mihin laajempaan ilmiöön ja keskusteluun artikkelinne liittyy?
Kun uutistenkulutus on siirtynyt yhä enemmän verkkoon, uutismediat ovat alkaneet kerätä dataa siitä, miten lukijat kuluttavat uutisia. Toimitukset seuraavat reaaliaikaisesti, mitä artikkeleita lukijat klikkaavat tai kuinka kauan he niitä lukevat. Lukijoiden kiinnostus ohjaa journalismin tekemistä, ja tällä on huomattu olevan suuria vaikutuksia niin toimittajien työhön kuin sisältöihin, joita he tuottavat. Artikkelimme liittyy tätä kautta keskusteluun journalismin dataistumisesta.
- Mikä on antinne tähän keskusteluun?
Artikkelimme avaa sitä, miten analytiikan käyttö muovaa toimituksen ja yleisön suhdetta ja vuorovaikutusta. Se perustuu tutkimukseen, jossa tarkasteltiin sekä Iltalehden toimitusta että lukijoita. Toimituksessa tehty etnografinen tutkimus kertoo, miten analytiikan tuottama data ohjaa toimituksen käsitystä yleisöstä. Yleisötutkimus, johon osallistui 21 Iltalehden lukijaa, puolestaan tarkastelee sitä, mitä yleisö ajattelee analytiikan ohjaamana tuotetusta journalismista. Artikkelissa tuomme nämä näkökulmat yhteen ja tarkastelemme, miten toimitus ja yleisö näkevät toistensa toiminnan ja reagoivat siihen.
- Mikä on artikkelinnee keskeinen argumentti?
Huomasimme, että analytiikka on tuonut yleisön ja toimittajien suhteeseen pelillisisä piirteitä. Erityisesti tämä näkyy toimituksen kilpailumaisessa toiminnassa, jonka tavoitteena on kerätä jutuille mahdollisimman suuri määrä klikkauksia. Myös yleisö kokee journalismin kuluttamisen pelilliseksi mutta hieman leikillisemmässä mielessä kuin toimitus. Esimerkiksi lukijoiden medialukutaito on kehittynyt niin, että he pystyvät tekemään otsikoiden perusteella tulkintoja itse jutusta jo ennen sen klikkaamista ja jättää siten klikkaamatta koko juttua. Pelillisyys tekee suhteesta vastavuoroisen, mutta myös jännitteisen, nopeatempoisen, epätasapainoisen ja välineellisen.
- Mitä haluatte artikkelillanne sanoa?
Toimitus luottaa lujasti analytiikan tuottamaan tietoon yleisömassan liikkeistä, mutta se ei ole koko totuus yleisöstä. Analytiikka ei kerro, miksi lukijat klikkaavat tai jättävät klikkaamatta ja mitä he journalismista ajattelevat sitä kuluttaessaan. Siksi analytiikan tuottama tieto ihmetyttää välillä toimitusta – ja sen pohjalta syntyvä journalismi lukijoita. Jos vuorovaikutus perustuisi muuhunkin kuin analytiikkaan ja lukijoiden ääniä kuultaisiin toimituksessa monipuolisemmin, tämä hämmennys voisi vähentyä ja yleisön suhde journalismiin vahvistua.
- Kenen kannattaa lukea artikkelinne?
Artikkelimme on hyödyllinen kaikille, joita kiinnostaa journalismin tekeminen ja lukeminen. Uskomme, että artikkeli tarjoaa niin toimittajille kuin mediapäättäjille uusia näkökulmia siihen, millaisia vaikutuksia analytiikan käytöllä on. Lisäksi toivomme, että tutkijoiden lisäksi myös opiskelijat löytävät artikkelin, sillä se laventaa näkemystä analytiikan käytöstä ja sen seurauksista 2020-luvulla.
- Mikä sai teidät tarttumaan tähän aiheeseen?
Analytiikka on mullistanut niin journalismin tekemistä kuin sen kulutustakin, mutta vuorovaikutuksen näkökulmasta aihetta ei juuri ole tutkittu. Koimme näkökulman tärkeäksi, jotta tieto analytiikan vaikutuksista syvenisi. Iltalehti oli kiinnostava kohde, koska iItapäivälehdet ovat Suomessa edelläkävijöitä analytiikan käytössä ja niillä on valtavasti lukijoita. Helsingin Sanomain Säätiön rahoittama Datan muovaama journalismi -tutkimushanke mahdollisti sen, että pystyimme tarkastelemaan toimituksen ja yleisön suhdetta saman välineen puitteissa.
