Disinformaatiosyytöksiä voidaan käyttää julkisessa keskustelussa lyömäaseena erimielisiä kohtaan, käy ilmi Salla Tuomolan artikkelista. Artikkelissaan Tuomola tarkasteli disinformaation diskurssia niiden kansalaisten näkökulmasta, joiden luottamus journalismiin ja perinteiseen uutismediaan on rapautunut. Heitä yhdisti paitsi kritiikki valtadiskurssia kohtaan, myös huoli julkisen keskustelun ja demokratian tilasta. Artikkeli Disinformaation diskurssi julkisessa keskustelussa on julkaistu Media & viestinnän numerossa 1/25.
Mihin laajempaan ilmiöön ja keskusteluun artikkelisi liittyy?
Artikkeli osallistuu keskusteluun erityisesti digitaalisessa mediaympäristössä leviävistä informaatiohäiriöistä, joista on viime vuodet oltu huolissaan kansalaisten tiedonhankintaan, poliittiseen päätöksentekoon ja demokratiaan heikentävästi vaikuttavana uhkana. Mis- ja disinformaatiosta on keskusteltu pääasiassa virheellisen ja harhaanjohtavan informaation genrenä, jolloin keskeistä on ollut määrittää, onko jokin informaatio totta vai ei. Informaatiohäiriöt on liitetty kansalaisten yleisen luottamuksen huononemiseen, ja ne on nähty epäluottamuksen syntyyn vaikuttavana syynä.
Mikä on antisi tähän keskusteluun?
Tarkastelen artikkelissani disinformaatiota diskursiivisena tekijänä, jota käytetään lyömäaseena vastapuolen heikentämiseksi. Aiemmassa tutkimuksessa disinformaation diskurssi on tunnistettu radikaalioikeiston ja oikeistopopulistien strategisena retoriikan välineenä heidän luodessaan valtavirtamediaa ja eliittejä vastaan hyökkäävää puheenpartta. Artikkelissani annan puheenvuoron kansalaisille, joiden luottamus valtavirtamediaan on heikentynyt tai kokonaan rapautunut. Haastattelemieni 25 kansalaisen mielestä disinformaation diskurssi toimii julkisessa keskustelussa vallankäytön välineenä myös vähemmistöön jääviä näkemyksiä ja mielipiteitä kohtaan. Tällaisessa vallankäyttöön pohjaavassa diskursiivisessa kamppailussa keskeistä on, kuka ja mikä taho voittaa eli saa päättää informaation oikeellisuudesta. Tässä kamppailussa tiedon tuottaminen, levittäminen ja korjaaminen politisoituvat.
Mikä on artikkelisi keskeinen argumentti?
Artikkelissa tarkastelemani disinformaation diskurssi voi olla tunnistettavissa yhtä lailla valtadiskurssissa kuin sitä kritisoivissa vastadiskursseissakin. Tällainen vastapuolen diskursiivinen leimaaminen, poissulkeminen ja toiseuttaminen voivat kaventaa tai vääristää julkista keskustelua ja heikentää demokraattista osallistumista. Disinformaation diskurssi voi myös vahvistaa polarisaatiota ja lisätä epäluottamusta. Lisäksi disinformaation diskussissa informaatiovaikuttajien levittämä virheellinen ja harhaanjohtava informaatio voivat sekoittua niiden kansalaisten ääneen, jotka kaipaavat vastauksia valtavirran näkemyksistä poikkeaviin kysymyksiinsä. Digitaalisena aikana informaation ylitsepursuava määrä, nopeus ja julkisuuden muuttunut rakenne tekevät diskursiivisesta kamppailusta yhteiskunnan kannalta aiempaan verrattuna erityisen haavoittavaa.
Mitä haluat artikkelillasi sanoa?
Sanoihin ja diskursseihin sisältyy poikkeuksetta valtaa, ja maailma muotoutuu sen näköiseksi, joksi sitä sanoitamme. Siksi erilaisten puhetapojen tarkasteleminen ja purkaminen on tärkeää, jotta voimme havainnoida, millaisia vaikutuksia niillä voi olla sosiaalisen kanssakäymisen, yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja demokraattisen osallistumisen kannalta. Nykyisessä mediaympäristössä keskustelu tunteita herättävistä aiheista voi leimahtaa herkästi. Jotta demokraattista osallistumista voidaan lisätä ja vahvistaa, tulee taata sellainen julkisen keskustelun tila, johon mahtuu erilaisia sävyjä ja jossa erimielisyys ei ole riski joutua naurunalaiseksi.
On laiskaa ajattelua liittää yhteiskunnallisiin asioihin ja päätöksentekoon suunnattu kritiikki tai valtavirrasta poikkeavat näkemykset suoraviivaisesti informaatiohäiriöiksi. Digitaalisena aikakautena tällainen hämmentäminen voi lisätä sekaannusta virheelliseltä tiedolta suojautuvassa yhteiskunnassa.
Kenen kannattaa lukea artikkelisi?
Uskoakseni artikkelini antaa ajattelemisen aihetta kaikille julkisesta keskustelusta ja yhteiskunnallisesta osallistumisesta kiinnostuneille kansalaisille. Toivon, että tekstistä syntyy uusia oivalluksia myös mis- ja disinformaatiosta sekä laajemmin julkisesta keskustelusta ja demokraattisesta osallistumisesta kiinnostuneille tutkijoille, journalisteille ja päätöksentekijöille.
Mikä sai sinut tarttumaan tähän aiheeseen?
Tarkastelin haastattelututkimuksessani muun muassa syitä, jotka ovat johtaneet joidenkin kansalaisten epäluottamuksen syntyyn. Artikkeli syntyi ikään kuin tämän tutkimuksen sivujuonteena, kun huomasin, että informaatiohäiriöistä käytävä huolipuhe voi itsessään olla ongelmallista ja polarisaatiota lisäävää. Havaitsin, että tämänhetkistä julkista keskustelua on tarpeen tarkastella myös siitä näkökulmasta, millaisia lieveilmiöitä informaatiohäiriöistä käytyyn keskusteluun saattaa liittyä ilman, että niistä ollaan tietoisia.
