Kaakon viestinnän päivälehtien sisällöistä jopa 40 prosenttia on päällekkäistä, käy ilmi Voitto Ruohosen ja Heikki Hellmanin artikkelista. Tutkijat koodasivat manuaalisesti päällekkäisten sisältöjen lähteitä, lajityyppejä ja maantiedettä. Selvisi, että STT ja konsernitoimitus vastasivat lehtien valtakunnallisista sisällöistä ja ulkomaanuutisista, ja vain paikallissisällöt erottivat lehdet toisistaan. Artikkeli Keskittyminen ja konsernisisällöt: Sisältöjen päällekkäisyys Kaakon Viestinnän päivälehdissä on julkaistu Media & viestinnän numerossa 2/25.
Mikä sai teidät tarttumaan tähän aiheeseen?
Yksinkertaisesti aiheeseen sai tarttumaan havaintomme, että sisältöjen päällekkäisyys näyttäisi viimeisten vuosien ja vuosikymmenen aikana lisääntyneen sanomalehdissä, mutta ilmiön määrästä ja sisällöstä kuitenkin on toistaiseksi ollut saatavilla varsin niukasti konkreettista tutkimustietoa. Sen tiesimme, että sanomalehtien lukijoiden keskuudessa sisältöjen yhdenmukaistuminen on jo pitkään pantu merkille, mistä toinen kirjoittajista (Ruohonen) on saanut työssä ollessaan kuulla usein.
Tutkimuksemme lähti liikkeelle siten kuin tutkimukseen kuuluu: paikkaamaan ilmiöön liittynyttä tiedon puutetta. Katsoimme, että sitä voidaan korjata ottamalla tarkasteluun riittävän laaja näyte samaan ketjuun kuuluvista keskenään vertailukelpoisista sanomalehdistä, määrittelemällä konkreettiset päällekkäisyyttä kuvaavat mittarit sekä tekemällä tarpeelliset mittaukset. Valintamme kohdistumista Kaakon Viestinnän lehtiin perusteli niiden pitkäaikainen yhteinen historia.
Mihin laajempaan ilmiöön ja keskusteluun artikkelinne liittyy?
Median omistuksen jatkuva keskittyminen ja sen vaikutukset median sisältöihin ovat polttava aihe eurooppalaisessa mediapolitiikassa ja tutkimuskentällä. Kansainvälinen kirjallisuus aiheen tiimoilla karttuu nopeasti, ja Suomessakin on paraikaa käynnissä kaksi Koneen säätiön rahoittamaa laajahkoa hanketta, joista toista johtaa Katja Lehtisaari Tampereella ja toista Lauri Haapanen Jyväskylässä.
Kiinnostaviksi keskittymisen vaikutusten tutkimuksen tekee se, että saadut tulokset ovat osin ristiriitaisia. Se johtuu siitä, että median eri toimialat, eri maiden mediamarkkinat ja mediayhtiöiden strategiat voivat vaihdella. Tulokset ovat aina riippuvaisia siitä, mitä täsmälleen ottaen kysytään. Yksi tutkimusten havaitsema kiistaton vaikutus on uutisten lisääntynyt päällekkäisyys samaan konserniin kuuluvissa medioissa. Uutisten monipuolisuuden ulottuvuuksia kuvaavalla Jonathan Hendrickxin, Pieter Ballonin ja Heritiana Ranaivosonin mallilla liitimme tutkimuksemme aihepiiristä käynnissä olevaan laajempaan tieteelliseen keskusteluun. Muun muassa Belgiassa, Norjassa ja Sveitsissä tehty aiempi tutkimus toimi tässä innoittajana. Samankaltaisten tutkimusasetelmien toistaminen eri maissa ja eri mediataloissa on hyödyllistä, koska se auttaa ymmärtämään vaikutusmekanismien ja yritysten omien strategisten valintojen merkitystä.
Mikä on antinne tähän keskusteluun?
Varmasti tärkein anti on, että tarkastelemme juuri Suomen sanomalehdistön tilannetta. Muiden maiden tulosten perusteella tehdyt johtopäätökset eivät sellaisenaan päde meillä. Millaisia jälkiä keskittyminen jättää lehtien sisältöihin on viime kädessä empiirinen kysymys, joka selviää vain tutkimalla kutakin tapausta erikseen. Manuaalisen koodauksen ansiosta pystyimme analysoimaan päällekkäisen sisällön lähteitä, lajityyppejä ja maantiedettä. Me näytämme, että jopa yli 40 prosenttia tutkittujen lehtien (Etelä-Saimaa, Kouvolan Sanomat, Kymen Sanomat ja Länsi-Savo) sisällöstä on päällekkäistä, mitä on pidettävä huomattavan suurena osuutena. Kun valtakunnalliset sisällöt ja ulkomaanuutiset on ulkoistettu konsernitoimituksille ja STT:lle, vain paikallissisällöt erottavat lehdet toisistaan.
Havainto herättää kysymyksen siitä, milloin lehti menettää itsenäisyytensä ja omintakeisen luonteensa. Herättelemme miettimään, mikä maakuntalehden asema on suomalaisten uutisseurannassa. Miten ne voisivat vahvistaa omaa ilmettään?
Mikä on artikkelinne keskeinen argumentti?
Omistuksen keskittyminen jättää aina jälkensä sisältöön. Vakavin seuraus on se, että sisältöjen yhdenmukaistuminen vähentää median käyttämien lähteiden, käsittelemien aiheiden ja sen välittämien mielipiteiden moninaisuutta. Uutisten päällekkäisyys rajoittaa näin yleisön mahdollisuuksia saada monipuolista tietoa yhteiskunnan kannalta tärkeistä asioista ja osallistua niistä käytävään keskusteluun ja päätöksentekoon.
Toki on niin, että lehtien sisältöyhteistyö saattaa olla taloudellisen pakon sanelemaa. Ilman STT:n juttuja lehdillä ei olisi varaa julkaista ulkomaanjournalismia, ilman Uutissuomalaisen tuottamia isoja juttuja monen lehden sisältö näyttäisi valjummalta.
Mitä haluatte artikkelillanne sanoa?
Vastaus on pääosin kerrottu edellä. Siihen lisäisimme, että maakunnallinen ja alueellinen sanomalehdistö ja journalismi ovat todennäköisesti historiansa suurimpiin kuuluvassa murroskohdassa, ja niiden tulevaisuuden näkymät ovat vähintäänkin sumuiset. Jakelun kallistuminen uhkaa printtilehtien julkaisemista, mutta toisaalta lehtitalojen tulonmuodostus on edelleen 75-prosenttisesti printin varassa. Digitaalinen ilmoitusmarkkina kasvaa kohisten, mutta kasvu sataa ylikansallisten jättien laariin. Sanomalehden lukemisessa on vahvoja viitteitä ikä- ja sukupolvistumisesta, kun nuoremmissa ikäluokissa uutisia seurataan some- ja muista ilmaiskanavista.
Haluamme nostaa esiin kysymyksen, ovatko maakunta- ja aluelehdet enää tulevaisuudessa alueidensa puolestapuhujia ja äänenkannattajia, jos niiden sisällössä maakunnallinen ja alueellinen uutisointi ja kommentointi on vajoamassa marginaalisiksi reunamerkinnöiksi ja alaviitteiksi. Olisiko niiden sen sijaan järkevää luopua tavoittelemasta kaikenkattavan päivälehden ideaa ja palata sen sijaan alkujuurille, oman alueen uutis- ja ilmoitusvälineeksi? Kun resurssit tuntuvat koko ajan kutistuvan ja kun yleisö hakee valtakunnalliset uutisensa pääosin muualta, pitäisikö maakuntalehtien luopua yleisestä uutistarjonnasta ja keskittyä vain paikallisuutisiin?
Kenen kannattaa lukea artikkelinne?
Tietenkin jokaisen, joka on kiinnostanut maakunnallisesta ja alueellisesta sanomalehdistöstä, sen nykytilasta ja erityisesti sisällöstä sekä kehityssuunnista. Lehtitalojen sikariportaissa mietitään koko ajan pää kohisten, mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja millaisia strategioita laaditaan vuoden, kolmen tai viiden vuoden päähän. Kymmenen vuoden päähän ulottuvaa visiointia kukaan ei tällä alalla vakavissaan yritä esittää. Erityisesti toivomme, että artikkelimme kuluisi toimitusten rivijäsenten käsissä, auttaisi tarkastelemaan kriittisesti oman toimituksen käytäntöjä ja hahmottamaan palavereissa mahdollisia uusia ajatuksia ja toimintatapoja. Sanomalehden rivilukija saattaisi artikkelimme perusteella ymmärtää, miksi sama juttu toistuu useimmissa maakunta- ja aluelehdissä Iisalmesta Hyvinkäälle ja Joensuusta Hämeenlinnaan, ja tässä voisivat rivitoimittajat olla sanansaattajina, kyllä artikkelistamme ainakin yhden kolumnin tarpeet saisi.
