Kuluttaessamme mediateknologioita unohdamme helposti niiden materiaalisen perustan, kuten älylaitteisiin tarvittavat metallit ja niiden kuluttaman energian. Tämä piittaamattomuus ei ole niinkään tiedostettua välinpitämättömyyttä kuin banaalia tunnottomuutta. Artikkelissaan Mirka Muilu pohtii uusmaterialismin merkitystä mediatutkimukselle ja haluaa herätellä keskustelua sen roolista perinteisesti ihmiskeskeisellä tutkimusalalla. Artikkeli Maa kutsuu mediatutkijaa on julkaistu Media & viestinnän numerossa 4/2025.
Mihin laajempaan ilmiöön ja keskusteluun artikkelisi liittyy?
Artikkelini liittyy ihmistieteissä laajasti käytyyn keskusteluun uusista materialismeista. Niissä keskeinen lähtökohta on ihmiskeskeisyyden kritiikki ja pyrkimys ajatella ei-inhimisiä ja materiaalista osana ihmistieteiden kysymyksenasetteluja ja käsitteistöä.
Mikä on antisi tähän keskusteluun?
Olen pohtinut paljon sitä, mitä uusmaterialismit voivat tarjota mediatutkimukselle, ja siitä on kirjoitettu toki aiemminkin. Usein keskusteluissa tuodaan esiin teknologisen mediainfrastruktuurin materiaalisia rajoja. Kyse ei kuitenkaan mielestäni ole vain noiden rajojen empiirisestä jäljittämisestä ja toteamisesta, vaan myös materiaalisten suhteiden politisoinnista. Minua kiehtoo materiaalisen konstruktionismin mahdollisuus politisoida myös niitä kokemuksia, jotka jäävät ikään kuin kielellisten erottelujen ulkopuolelle ja ehkä edeltävät niitä.
Mikä on artikkelisi keskeinen argumentti?
Esitän yleisluontoisessa artikkelissani, että materiaalisia tulokulmia tarvitaan ekologisen tunnottomuuden haastamiseksi. Ekologisella tunnottomuudella viittaan Maan elonkehän rajallisuuden tiedostamattomaan unohtumiseen arkisessa elämässä, johon myös mediateknologiat enenevästi kietoutuvat. Kyse ei siis ole tietoisesta välinpitämättömyydestä vaan banaalista tunnottomuudesta. Esimerkiksi siitä, että virtuaalitiloissa seikkaillessamme voimme helposti unohtaa sen materiaalisen perustan, kuten energiankulutukseen, kaivosteollisuuteen tai elektroniseen jätteeseen liittyvät kysymykset.
Mitä haluat artikkelillasi sanoa?
Artikkelini on pikemminkin keskustelunavaus kuin tyhjentävä vastaus johonkin kysymykseen. Haluan herätellä keskustelua materiaalisuudesta mediatutkimuksessa, sillä sitä ei ole juurikaan käyty suomenkielisen mediatutkimuksen kentällä tätä teemanumeroa lukuun ottamatta. Tarkoitukseni on kai sanoa, että ”hei, mediateoria voi olla tätäkin”.
Kenen kannattaa lukea artikkelisi?
Suosittelisin artikkelia ja koko teemanumeroa kenelle tahansa mediateoriasta kiinnostuneelle.
Mikä sai sinut tarttumaan tähän aiheeseen?
Olen halunnut selvittää itselleni (ja muille), mikä uusia materialismeja oikeastaan määrittää ja mikä niitä moninaisuudestaan huolimatta yhdistää. Mielestäni uudet materialismit palautuvat ontologiseen lähtökohtaan, joka tuo esiin, dikotomisten subjekti-objekti-, mieli-ruumis-, luonto-kulttuuri-erottelujen sijaan, todellisuuden vastavuoroisen rakentumisen materiaalisissa suhteissa. Tämä lähestymistapa haastaa niin välineellistä käsitystä teknologiasta kuin myös representaatioiden ensisijaisuutta yhteiskunnallisen analyysin välineenä. Toisaalta painottaessaan välittyneiden suhteiden merkitystä uusmaterialismista voi löytää yhtymäkohtia medium-teoriaan.
