Vaikka tekoälytyökalut voivat tehostaa työskentelyä, eivät ne välttämättä edesauta käsikirjoitusten laadukkuutta. Elokuva- ja televisioalan ammattilaiset kokevat, että ihmisen intuitio, luovuus, kokemukset ja ruumiillisuus ovat yhä keskeisiä tekijöitä laadukkaille ja moninaisille käsikirjoituksille. Saara-Maija Kallion, Anne Sorosen, Eliisa Vainikan ja Laura Seppälän artikkeli Tekoäly laatutyökaluna käsikirjoitustyössä on julkaistu Media & viestinnän numerossa 4/2025.
Mihin laajempaan ilmiöön ja keskusteluun artikkelinne liittyy?
Tarkastelemme artikkelissa dataistumista ja alustoitumista sekä niiden vaikutuksia mediatuotantoihin. Digitaalisista alustoista ja niillä tapahtuvasta datankeruusta on muodostunut keskeinen mediatuotantojen infrastruktuurinen malli. Suoratoistopalvelut ovat muuttaneet niin audiovisuaalisten sisältöjen jakelua ja markkinointia kuin yleisöjen käytäntöjä ja katsomiskokemuksiakin. Algoritmisen teknologian ja datan käyttö on vaikuttanut myös elokuva- ja televisioalan luovaan työhön, kuten käsikirjoittamiseen.
Mikä on antinne tähän keskusteluun?
Tässä artikkelissa tarkastelemme, miten elokuva- ja televisioalan ammattilaiset hahmottavat laadun tekoälyavusteisessa käsikirjoittamisessa. Tekoälyn ja ihmistekijyyden suhde on artikkelin keskiössä ja katsomme tuota suhdetta laadun linssin läpi, jotta voimme hahmottaa miten tekoälyavusteinen työskentely vaikuttaa käsikirjoittamisprosessiin. Tuloksemme osoittavat, että mm. ihmisen intuitio, luovuus, kokemukset ja ruumiillisuus ovat alan ammattilaisten mielestä yhä keskeisiä laadulle. Toisaalta tekoälyavusteisuus voi tehostaa työskentelyä ja tekoäly voi toimia apurina työprosessissa. Samaan aikaan tekoälyä kuitenkin epäillään geneerisyyden, ”hallusinoinnin” ja vinoumien vuoksi ja tästä syystä sen kanssa työskentely esimerkiksi representaatioiden moninaisuuden lisäämiseksi koetaan ristiriitaisena.
Mikä on artikkelinne keskeinen argumentti?
Tekoäly voi olla osa käsikirjoittamisprosessia, mutta sen rooli laadun arvioitsijana ja laadun tuottajana on aina alisteinen ihmistekijälle, joka pitää kiinni ohjista ja tulkitsee tekoälyn vastausten ja tuotosten käyttökelpoisuutta.
Mitä haluatte artikkelillanne sanoa?
Tarkastelemme aihetta kriittisen tekoälytutkimuksen näkökulmasta, joten haluamme tuoda esiin, että tekno-optimistinen suhtautuminen tekoälyyn luovassa työssä ei ole ongelmatonta laadun näkökulmasta. Esimerkiksi tekoälyn vinoumat eivät sovi aukottomasti yhteen elokuva- ja televisioalalle keskeisen representaatioiden moninaisuuden tavoitteen kanssa. Tekoälyn käyttäminen jo käsikirjoittajien koulutusvaiheessa voi myös vaikuttaa käsikirjoitusten laatuun tulevaisuudessa. Myös koulutusdatan tekijänoikeuksiin liittyvät kysymykset tuottavat ristiriitaa, kun tarkastellaan tekoälyn käyttöä luovassa työssä.
Kenen kannattaa lukea artikkelinne?
Kaikkien, jotka ovat kiinnostuneita algoritmisen teknologian ja ihmistekijän suhteesta luovassa työssä.
Mikä sai teidät tarttumaan tähän aiheeseen?
Pyrkimys ymmärtää paremmin sitä, miten elokuva- ja televisioalalla reagoidaan tässä ajassa voimistuneeseen paineeseen ottaa nopeasti haltuun tekoälytyökaluja samalla kun tekijöiden keskuudessa on nähtävissä vahva halu pitää kiinni sisältöjen laadukkuudesta. Artikkelimme on osa jo päättynyttä Helsingin Sanomain Säätiön rahoittamaa tutkimusprojektia Kohti datavetoista tuotantoajattelua: Elokuva- ja televisiotuotantojen muuttuvat käytännöt alustataloudessa. Projekti sai alkunsa dataistumista käsittelevän teemahaun myötä ja olemme mukana myös Media & viestinnän numerossa 4/2025 ilmestyneessä puheenvuorossa Kymmenen teesiä dataistuneesta mediasta.
