Onko pingviini lintu kuvaristikossa?

“Piirroksissa paljastuu mielen sisäinen kategoria-ajattelu ja tietynlaiset tyyppiyksilöt luokkiensa edustajina, kertoo Silja Nikula, joka tarkastelee artikkelissaan Viivoihin vangitut kuvaristikoiden piirroksia. “Mitä jos linnun vihjekuvana olisikin pikkulinnun sijaan pingviini? Artikkeli on julkaistu Media & viestintä -lehdessä 4/2020.

Mihin laajempaan ilmiöön ja keskusteluun artikkelisi liittyy?
Kuvaristikoiden piirroksia käsittelevä artikkelini liittyy keskusteluun kuvalla ilmaisun mahdollisuuksista ja rajoista. Se kiinnittää huomion vakiintuneisiin esittämisen tapoihin. Kun kuva on piirretty tietyllä tavalla ja muistuttaa aiemmin nähtyjä, se tuntuu muistuttavan kohdettaan – vaikka olisi hyvinkin puutteellinen näköhavaintoon verrattuna.

Kiinnostavaa on myös, mitä muutamin viivoin vetäistyssä piirroksessa on mukana, mitä taas jätetty pois. Piirroksissa paljastuu mielen sisäinen kategoria-ajattelu ja tietynlaiset tyyppiyksilöt luokkiensa edustajina. Mitä jos linnun vihjekuvana olisikin pikkulinnun sijaan pingviini?

Mikä on artikkelisi keskeinen argumentti?
Piirrosten tulkinta edellyttää piirtäjän ja ratkojan yhteistä kokemusmaailmaa ja kategoria-ajattelua. Näiden varassa esimerkiksi konkreettisista elementeistä koostuvat tilannekuvat osataan luontevasti nähdä käsitteellisinä ilmaisuina. Merkitysten mahdollisuuksia laajentavat vielä karrikoidut ilmeet, vauhtiviivat ja muut sarjakuvista tutut vihjeet. Piirtäjä puolestaan on valinnut ilmaisukeinot ohjatakseen tulkintaa. Ilmaisua rajoittaa keskeisesti se, että vihjekuvat on painettu pienessä koossa ja usein huokoiselle paperille.

Mitä haluat artikkelillasi sanoa?
Arkipäivän kuvastoissa löytyy tutkittavaa! Artikkeli on avaus ristikkopiirroksiin tutkimusaineistona. Toivon sen myös kiinnittävän huomiota siihen, että ristikot eivät ole vain harmitonta ajanvietettä, vaan kuvat voivat sisältää tietoisia ideologisia valintoja ja stereotyyppisiä latauksia.

Kenen kannattaa lukea artikkelisi?
Pelkistetyn kuvan osalta yhteisiä tutkimusalueita löytyy sarjakuvan ja sosiaalisen median piiristä, joten näiden alueiden tutkijoita voisivat kiinnostaa abstrahoinnin keinot. Toivon, että artikkeli johtaa myös tieteidenvälisiin keskusteluihin. Varsinkin kuvallisen ja sanallisen kielen yhteydet ja rajapinnat ovat kiinnostavia. Kuvien sisältöaiheet voivat kiinnostaa kansatieteilijöitä – onhan mukana esineitä, joita harvoin arkielämässä kohtaamme, kuten ansa tai aatra.

Lisäksi multimodaalisuuden tutkijat ovat olleet kiinnostuneita täydentämään teoriaa aineistolähtöisillä lähestymistavoilla. Tässäkin empiirinen aineisto osoitti, miten semioottisia ilmaisuvaroja käytetään nimenomaan viestintätehtävään soveltuvalla tavalla.

Mikä sai sinut tarttumaan tähän aiheeseen?
Olen harrastanut ristikoiden ratkontaa lapsuudesta asti. Mutta ennen kaikkea tartuin aiheeseen, koska ristikoita ei ole tähän mennessä tutkittu ollenkaan kuvien osalta. Yleensäkin visuaalisuuteen liittyviä aiheita käsitellään mediatutkimuksessa vähän. Mielestäni on myös hyödyllistä tuoda yhteen akateemista tutkimusta ja suunnittelijan käytännöllistä, ratkaisukeskeistä tietoa. Vaikka tässä tutkimuksessa ei haastateltu itse piirtäjiä, kiinnostavaa on, missä määrin suunnittelija voi ajatella multimodaalisuuden teoriaa työkalupakin tapaan.

(Lauri Haapanen)

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.