Haavoittuvuuden ulottuvuudet dataistuneessa mediassa

“Tasa- ja eriarvoisuuden käsitteistö ei tavoita riittävän hyvin datafikaation seurauksia”, kertoo Julius Hokkanen artikkelista Haavoittuvuuden kudelmat, ” vaan sen sijaan haavoittuvuutta voidaan pitää digitaaliseen elämään liittyvänä keskeisenä tunnerakenteena ja eettisenä resurssina”.  Hokkanen on kirjoittanut artikkelin yhdessä Anne Sorosen, Karoliina Talvitie-Lambergin ja Sanna Valtosen kanssa, ja se on julkaistu Media & viestintä -lehdessä 2/2021 osana Dataistunut media -teemaa.

1. Mihin laajempaan ilmiöön ja keskusteluun artikkelinne liittyy
Artikkeli liittyy datafikaatiota tai dataistumista koskeviin tutkimuskeskusteluihin mediatutkimuksen ja kriittisen datatutkimuksen piirissä. Käsitteet viittaavat dataan pohjautuvaan globaaliin arvontuotannon prosessiin, jossa ihmisten toiminnasta kerätään dataa. Datasta tuotetaan tietoa, ja tätä tietoa hyödynnetään taloudellisessa, poliittisessa ja yhteiskunnallisessa toiminnassa ja päätöksenteossa. Datafikaatioon suunnatussa kritiikissä on painotettu, että prosessi voi lisätä ja tuottaa eriarvoisuutta. Datafikaation tutkimuksessa taas on kiinnitetty huomiota siihen, kuinka yksittäisten kansalaisten ja käyttäjien kokemuksista datafikaation moninaisissa konteksteissa kaivattaisiin lisää tietoa.  

2. Mikä on antinne tähän keskusteluun?
Laajennamme tutkimuskenttää, joka keskittyy datafikaation seurauksiin ja elettyihin kokemuksiin dataistuneessa arjessa. Hyödynnämme tätä varten haavoittuvuuden käsitettä ja pohdimme sen käyttömahdollisuuksia digitaalisen subjektiuden tutkimuksen alueella. 

3. Mikä on artikkelinne keskeinen argumentti?
Tasa-/eriarvoisuuden käsitteistö ei tavoita riittävän hyvin datafikaation seurauksia. Ihmiset eivät koe vain voimattomuutta tai huolestuneisuutta suhteessa teknologiajättien toimintaan ja omiin toimintamahdollisuuksiinsa. He muodostavat sen sijaan ambivalentteja suhteita media-alustoihin, dataan ja toisiin käyttäjiin, ja tämän takia haavoittuvuutta voidaan pitää digitaaliseen elämään liittyvänä keskeisenä tunnerakenteena ja eettisenä resurssina.   

4. Mitä haluatte artikkelillanne sanoa?
Haavoittuvuus on käsite, joka antaa mahdollisuuden ymmärtää yksilön tapoja toimia ja elää dataistuneessa mediaympäristössä ja suhteessa toisiin. Haavoittuvuus ei ole yksiselitteinen olotila, joka lähtökohtaisesti pitäisi poistaa. Pikemminkin haavoittuvuus on kimppu moninaisia suhteita ja eettisiä suuntautumisia, jotka määrittävät digitaalista läsnäoloa ja toimijuutta dataistuneessa kulttuurissa. 

5. Kenen kannattaa lukea artikkelinne?
Suosittelemme artikkelia mediatutkijoiden ohella kaikille tutkijoille, jotka ovat kiinnostuneita siitä, miten haavoittuvuutta on tähän mennessä tutkittu datafikaation kontekstissa. Lisäksi artikkelilla on annettavaa kenelle tahansa lukijalle, joka pohtii haavoittuvuutta tai haavoittuvuuden ja voimaantumisen välistä suhdetta omassa tai toisten digitaalisessa arjessa. 

6. Mikä sai teidät tarttumaan tähän aiheeseen?
Datafikaatio ja dataistunut ympäristö ovat mediatutkimuksessa nousevia kiinnostuksen kohteita. Samaan aikaan ei-akateemisessa keskustelussa alati dataistuvaan ympäristöömme suhtaudutaan pitkälti annettuna olotilana. Tällä artikkelilla halusimme selvittää, mitä annettavaa mediatutkimuksen, datatutkimuksen ja feministisen tutkimuksen haavoittuvuuden käsitteistöllä on ylipäänsä dataistuvaan kulttuuriin. Pohja-ajatuksena on ollut luoda tutkimuksellista ymmärrystä niistä olemisen tavoista, joita datavetoinen kulttuuri tuottaa.

(Lauri Haapanen)

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.