Informaatiohäiriöt ovat nousseet merkittäväksi yhteiskunnalliseksi ja tieteelliseksi kysymykseksi, joka kaipaa kriittistä tutkimusotetta uhkakuvien liioittelun välttämiseksi. Media & viestinnän teemanumero Informaatiohäiriöt mediayhteiskunnassa tarkastelee ilmiötä niin digitaalisten alustojen, kansalaisten, sosiaalisen median vaikuttajien, journalismin kuin tieteellisen kirjallisuudenkin kontekstissa. Teemanumeron ovat kutsuneet koolle Minttu Tikka, Henna Paakki ja Salla-Maaria Laaksonen.
Miksi kutsuitte teemanumeron koolle?
Informaatiohäiriöt, jotka käsittävät mis-, dis- ja malinformaation levittämisen digitaalisilla alustoilla, ovat nousseet merkittäväksi yhteiskunnalliseksi ja tieteelliseksi kysymykseksi. Ilmiö on korostunut viime vuosikymmenen merkittävien tapahtumien, kuten Brexitin, Donald Trumpin presidenttikausien, koronapandemian ja Venäjän hyökkäyssodan myötä. Informaatiohäiriöiden nähdään rapauttavan luottamusta yhteiskunnallisiin instituutioihin kuten mediaan. Vaikka julkista keskustelua ja kansainvälisiä artikkeleita aiheesta on paljon, suomenkielinen tutkimus informaatiohäiriöistä on ollut yhä hajanaista. Kutsuimme teemanumeron koolle, koska tarvitsemme tuoretta ja kriittistä kotimaista tutkittua tietoa informaatiohäiriöiden muuttuvista muodoista ja niiden vaikutuksista.
Miksi informaatiohäiriöitä on tärkeä tutkia?
Informaatiohäiriöiden tutkimuksessa pyritään ymmärtämään digitaalisen mediaympäristön monimutkaista suhdetta yhteiskunnallisiin tapahtumiin ja ilmiöihin, kuten valeuutisiin, trollaamiseen ja infodemioihin. Informaatiohäiriöt syntyvät ja leviävät digitaalisten media-alustojen kautta. Media-alustat tarjoavat erilaisille toimijoille yksittäisistä henkilöistä valtioihin mahdollisuuden levittää informaatiota, näkemyksiä ja tarinoita laajalle yleisölle. Informaatiohäiriöiden taustalla voi olla tahallisia pyrkimyksiä, kuten valtiollista informaatiovaikuttamista, mutta ne voivat olla myös tahattomia seurauksia sosiaalisen toiminnan ja digitaalisten alustojen rakenteiden yhteisvaikutuksesta. Digitaalisten media-alustojen algoritmit suosivat tunteisiin vetoavaa sisältöä, mikä voi voimistaa harhaanjohtavan informaation leviämistä. Tämä ilmiö korostuu erityisesti poliittisessa kontekstissa, jossa virheellinen informaatio leviää nopeasti ja laajasti. Lisäksi generatiivisen tekoälyn rooli virheellisen informaation tuotannossa on herättänyt huolta, joskin tutkimusnäyttöä uhkakuvien mukaisista suorista vaikutuksista ei toistaiseksi ole.
Tutkittua tietoa kuitenkin on siitä, että informaatiohäiriöillä voi olla vakavia haitallisia vaikutuksia demokraattisille prosesseille. Ne voivat esimerkiksi edesauttaa vaalien manipulointia ja heikentää kansalaisten luottamusta valtiollisia instituutioita kohtaan.
Miksi informaatiohäiriöiden tutkimukseen tarvitaan kriittistä näkökulmaa?
Informaatiohäiriöiden torjuntaan on esitetty useita keinoja, kuten lainsäädännön ja sääntelyn kehittämistä, häiriöiden tehokasta tunnistamista sekä yhteiskunnallisen resilienssin rakentamista. Medialukutaidon ja faktantarkistuksen vahvistaminen ovat keskeisiä keinoja resilienssin ylläpitämisessä. Suomessakin on toteutettu useita aloitteita, kuten Ylen Uutisluokka, jotka pyrkivät kehittämään kansalaisten medialukutaitoa ja valmiuksia tunnistaa harhaanjohtavaa sisältöä.
Samaan aikaan keskustelu informaatiohäriöistä kaipaa myös tarkkaa tutkijan katsetta. Kriittinen näkökulma informaatiohäiriöihin muistuttaa muun muassa siitä, että olisi hyvä välttää uhkakuvien liioittelua. Tutkijat ovat korostaneet, että informaatiohäiriöiden haitallisuus voi olla hyvin kontekstisidonnaista, ja että ilmiön ymmärtämiseen liittyy paljon väärinkäsityksiä ja arkitotuuksia. Esimerkiksi trollaaminen rinnastetaan usein pahantahtoiseen vaikuttamiseen, mutta sitä voidaan tarkastella myös osana Internet-kulttuuria tai tapana osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Miksi teemanumeroon kannattaa tutustua?
Tässä teemanumerossa julkaistut artikkelit tarjoavat sekä kriittisiä että kontekstilähtöisiä näkökulmia informaatiohäiriöihin, tarkastellen ilmiötä niin digitaalisten alustojen, kansalaisten, sosiaalisen median vaikuttajien, journalismin kuin tieteellisen kirjallisuudenkin kontekstissa. Artikkeleissa käsitellään muun muassa digitaalisten media-alustojen roolia informaatiohäiriöiden voimistamisessa, virheellisen informaation vaikutuksia demokraattisiin prosesseihin sekä keinoja torjua ja tunnistaa informaatiohäiriöitä. Tavoitteena on lisätä ymmärrystä ilmiöstä ja sen monista puolista sekä antaa eväitä informaatiohäiriöiden torjuntaan. Tekstit ovat hyödyllisiä paitsi tieteelliselle yleisölle, myös laajemmin apuvälineitä erilaisille kansalaisyhteiskunnan toimijoille, jotka pyrkivät ymmärtämään ja torjumaan informaatiohäiriöitä.
