Jäte muovaa eläinten toimijuutta joskus yllättävilläkin tavoilla: jäte ei aina vain rajaa eläinten mahdollisuuksia elämään, vaan se voi myös esimerkiksi tarjota suojapaikkoja eläimille. Niina Uusitalo ja Taru Lehtokunnas tarkastelivat Wildlife Photographer of the Year -kilpailun eläimiä ja jätettä sisältäviä kuvia ja tutkivat, miten eläinten toimijuus rakentuu kuvissa. Artikkeli Jätteen laajentama luontokuva on julkaistu Media & viestinnän numerossa 2/25.
Mihin ilmiöön ja keskusteluun artikkelinne liittyy?
Artikkelissame tutkimme kansainvälisen Wildlife photographer of the year -luontokuvakilpailun kuvia, joissa esiintyy villieläinten lisäksi jätettä. Analysoimme, miten eläinten toimijuus rakentuu osana kuvissa rakentuvia erilaisia suhdeverkostoja, ja millaisia vaikutuksia jätteellä on eläinten toimijuuteen. Kiinnitämme erityisesti huomiota siihen, miten erilaiset inhimilliset ja enemmän-kuin-inhimilliset elementit yhdessä rakentavat asetelmia, jotka tilanteisesti mahdollistavat, luovat ja rajaavat erilaisia toimijuuksia. Artikkelimme osallistuu pohdintaan muunlajisten esittämisen käytännöistä ja niissä rakentuvista eettisistä suhteista.
Mikä on antinne tähän keskusteluun?
Artikkelimme laajentaa ekokatastrofien visualisointiin ja ympäristönmuutoksen estetiikkaan keskittyvää tutkimusta. Luontokuvan tapaa esittää maailmaa on syytä tarkastella kriittisesti, sillä valokuvalla on edelleen etuoikeutettu asema eläin- ja luontokäsitysten rakentamisessa ja ylläpitämisessä. Luontokuvat vaikuttavat merkittävästi siihen, miten näemme eläinten ja ihmisten toimijuudet, oikeudet ja eettiset vastuut. Tarkastelemme luontokuvia, jotka käsityksemme mukaan haastavat luonnon ja ihmisen kahtiajakoa asettamalla ihmisen uudenlaiseen katsojan rooliin. Artikkeli haastaakin vallitsevia käsityksiä siitä, miten eläinten toimijuus sekä ihmisten ja eläinten välinen suhde rakentuvat luontokuvassa. Lisäksi osallistumme yhteiskuntatieteellisen jätetutkimuksen piirissä käytyihin keskusteluihin jätteen performatiivisuudesta tuomalla esiin, miten jäte muovaa eläinten toimijuutta joskus yllättävilläkin tavoilla: jäte ei aina vain rajaa eläinten mahdollisuuksia elämään, vaan se voi myös esimerkiksi tarjota suojapaikkoja eläimille.
Mikä on artikkelinne keskeinen argumentti?
Artikkelissa tunnistamme ikonologisen analyysin avulla kolme teemaa, joiden kautta tarkastellut luontokuvat esittivät eläinten toimijuutta suhteessa jätteeseen: jätteestä kärsivät eläimet, raunioita haltuun ottavat eläimet sekä jätettä hyödyntävät eläimet. Nostamme esiin, että jäte ei eläinten näkökulmasta ole yksinomaan haitallista, vaan eläinten toimijuus rakentuu osana monimuotoisia suhteita. Samalla eläinten toimijuus suhteessa ihmisiin ja ympäristöongelmiin on aina rajallista ja haluammekin korostaa ihmisen eettistä vastuuta jäteongelmien synnyssä ja ratkaisuissa.
Mitä haluate artikkelillanne sanoa?
Haluamme tuoda näkyväksi ja purkaa kuvitteellista kahtiajakoa ihmisen sekä luonnon ja eläinten välillä. Jäte luontokuvassa pakottaa katsomaan kohti ihmisen aiheuttamaa luontotuhoa sen sijaan, että luonto ja eläimet tai ympäristötuhot ovat etäisen ihmettelyn tai kauhistelun kohteita. Jäte luontokuvassa voikin mahdollistaa entistä vahvemman eettisen vastuunoton inhimillisen toiminnan seurauksista luonnolle ja sen eliöille. Ihmisen eettinen suhde muihin elollisiin alkaa tavasta katsoa muunlajisia tunnistaen kaikkien kehojen haavoittuvuus ja ihmisen vastuu näiden kehojen suojelemisesta.
Kenen kannattaa lukea artikkelinne?
Artikkeli voi kiinnostaa visuaalisuuden, jätteen sekä monilajisten suhteiden tutkijoita, sekä ympäristön ja luonnon valokuvaajia. Artikkeli voi antaa myös kenelle tahansa luonnosta kiinnostuneelle lukijalle kimmokkeen tarkastella omaa luontosuhdettaan sekä tapaansa havaita jätettä ja eläimiä. Artikkelissa julkaistujen valikoitujen valokuvien kautta lukija pääsee konkreettisesti tutkitun ilmiön äärelle.
Mikä sai teidät tarttumaan tähän aiheeseen?
Aihe löytyi sattumoisin nähtyämme luontokuvakilpailua käsittelevän uutisjutun, jonka kuvissa näkyi villieläinten ohella myös jätettä. Tyypillisesti jäte on rajattu pois luontokuvien seesteisistä tai näyttävistä luontoesityksistä, joten kiinnostuksemme heräsi perehtyä asiaan lisää. Lisäksi olemme molemmat tutkimuksessamme kiinnostuneita monilajisista suhteista ja erityisesti siitä, miten ihmisen ristiriitaisia suhteita luontoon voi tuoda näkyväksi, kyseenalaistaa ja toivottavasti myös uudistaa.
