Miten tapahtuu osallistuva budjetointi ja lähiön yhteiskehittäminen?

”Tiedon yhteistuottaminen on tällä hetkellä suosittua erilaisissa organisaatioissa, kuten julkishallinnossa”, kertovat Pauliina Lehtonen ja Sanna Tuurnas artikkelinsa Osallistumisen muodot, tilat ja mahdollisuudet tiedon yhteistuottamisessa lähtökohdasta. “Tällöin käy helposti niin, että halutaan pysyä trendin mukana pysähtymättä kunnolla miettimään, mitä tiedon yhteistuottaminen onnistuakseen edellyttää ja mihin ja miten tätä tietoa hyödynnetään.” Artikkeli on julkaistu Media & viestintä -lehdessä 1/2021, ja se on osa Tiedon politiikat -teemanumeroa.

1. Mihin laajempaan ilmiöön ja keskusteluun artikkelinne liittyy?
Kansalaisten rooli yhteiskunnallisista asioista keskustelemisessa ja niihin vaikuttamisessa on ollut pitkään keskeinen teema julkishallinnon osallisuuskäytäntöjen kehittämisessä. Nykyään ajatellaan, että yhteiskunnallisten ongelmien ratkaiseminen edellyttää päätöksenteon avaamista ja laajaa osallistumista, joka lisää julkishallinnon käytettävissä olevaa tietoa. Taustalla on oletus siitä, että julkishallinnolla itsellään ei ole tarvittavaa asiantuntemusta yhteiskunnallisiin haasteisiin vastaamiseksi.

2. Mikä on antinne tähän keskusteluun?
Tiedon yhteistuottaminen on tällä hetkellä suosittua erilaisissa organisaatioissa, kuten julkishallinnossa. Tällöin käy helposti niin, että halutaan pysyä trendin mukana ja tuottaa tietoa yhdessä erilaisten toimijoiden kanssa, mutta ei pysähdytä kunnolla miettimään, mitä tiedon yhteistuottaminen onnistuakseen organisaatiolta ja osallistujilta edellyttää ja mihin ja miten yhteisesti tuotettua tietoa hyödynnetään. Artikkelimme tuo esiin tiedon yhteistuottamisen haasteita ja mahdollisuuksia viestinnän ja vuorovaikutuksen näkökulmasta.

3. Mikä on artikkelinne keskeinen argumentti?
Olemme tarkastelleet tiedon yhteistuotantoa teema-areenan käsitteen avulla. Tutkimuksemme mukaan tiedon yhteistuotanto osallisuushankkeissa painottuu (suu)sanalliseen viestintään, kuten artikkelimme teema-areenoiden vuorovaikutuksen paikat eli työpajat, asukastilaisuudet ja kyselyt osoittavat. Painotamme vuorovaikutuksen paikkoja suunnitellessa tarvetta inklusiivisemmille tiedontuotannon keinoille, jotka hyödyntäisivät esimerkiksi visuaalisuuteen tai aistisensitiivisyyteen pohjaavia tiedonmuodostuksen tapoja. Tiedon yhteistuotannon mahdollistamisen kannalta osallistujia tulisi ajatella heidän paikkaan liittyvien intressiensä ja rooliensa lisäksi siitä näkökulmasta, millaisia ’erityisyyksiä’ osallistujilla on yhteisen tiedontuotannon vaatimien valmiuksien tai edellytyksien kannalta ja miten mahdollistetaan osallistuminen myös muille kuin ilmeisimmille toimijaryhmille.

4. Mitä haluatte artikkelillanne sanoa?
Tiedon tuottaminen yhdessä erilaisten toimijoiden kesken ei ole suoraviivainen ja ennustettava prosessi, vaan siinä kohdataan yllätyksiä. Tiedon yhteistuottaminen edellyttää organisaatiolta epävarmuuden sietoa ja yhteistuottamisen ymmärtämistä kahdensuuntaisena vuorovaikutusprosessina. Se vaatii resursseja, vastuiden määrittelyä ja strategista suunnittelua. Organisaatioiden sisäiset vuorovaikutus- ja viestintäprosessit ja tiedon yhteistuotannosta vastaavien ammattilaisten vuorovaikutustaidot vaikuttavat myös prosessin onnistumiseen.

5. Kenen kannattaa lukea artikkelinne?
Asukkaiden osallistumisesta ja esimerkiksi palvelujen yhteiskehittämisestä kiinnostuneet tutkijat ja kehittäjät sekä kuntien osallisuustyötä tekevät viranhaltijat.

6. Mikä sai teidät tarttumaan tähän aiheeseen?
Pohdimme yhdessä kokemuksiamme lähiökehittämisestä ja totesimme, että tällainen tiedon yhteistuottamiseen liittyvä tutkimus voisi olla sekä kiinnostavaa että tärkeää tehdä.

(Lauri Haapanen)

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.